14.8.2012

Häävierailua

Lauantaina oltiin siis häävieraina ihanien ystävieni häissä. Pari oli vihitty päri päivää aikaisemmin perhepiirissä ja lauantaina oli sitten vuorossa tuoreen liiton juhlintaa. Juhlan alussa hääpari lausui toisilleen rakkauden sanoja ja siinä tuli kyllä tippa linssiin! Juhlat olivat aivan mahtavat ja niin hääparin oloiset. Hyväntuuliset, rennot, vaivattomat viihtyisät ja erittäin iloiset juhlat.






Juhlapaikkana toimi Poliisien kesäkoti Lauttasaaressa. Mielestäni paikassa ehdottomasti parasta oli hyvin hyvin kaunis ympäristö kallioisine rantoineen. Huonointa oli se, että vessassa piti odottaa aina puolitoista minuuttia ennekuin sai vetää uudelleen. Oli minunlaiselleni pikavessailijalle aika kauheaa tuommoinen :)! Paikka oli laitettu kivaksi hyvin yksinkertaisella tavalla, eli koristuksia oli käytännössä vain pöydissä. Toki salin täydeltä pöytiä on jo ihan riittävän näyttävää! Kattauksessa väreinä oli vihreää ja oranssia, vihreää serveteissä ja oranssia kukkien muodossa. Myös kynttilöitä sytyteltiin illan pimetessä, mikä loi ihanaa tunnelmaa juhlatilaan.








Paikkakorttien virkaa toimitti hääkarkkiin sidottu puinen sydän, tietysti teeman mukaisissa väreissä. Meidän paikkakorttimme päätyivät riippumaan herraseuralaisen kravattiin (Nyt tiedätte siis rakkaan siippani nimenkin, jos sitäkään en ole tullut blogissa aiemmin maininneeksi...) ja ajattelin, että niistähän voisi vaikka vääntää hauskat korvikset esim. häämatkalle. Tilpehöörit hyötykäyttöön siis! Istumajärjestys oli siis tehty valmiiksi ja meille osui oikein hauskaa pöytäseuraa. Vieressämme istui pari, joka on menossa naimisiin ensi vuonna samana päivänä kuin me, tulossa siis "hirveä kisa" siitä, kumpiin juhliin yhteiset ystävämme tulevat :).











Pöytäohjelma oli itse asiassa hauska vihkonen, joka oli täynnä kaikkea kivaa. Se oli oikeastaan hiukan ehkä sellainen häälehti-tyylinen ratkaisu. Sivuilta löytyi aikajanaa hääparista, muutama teekkarilaulu (teekkarihäistä kun oli kyse), pientä tekemistä tietovisan ja sudokun merkeissä, sekä keskiaukeamalla hauska kutsuvieraspuu, jossa oli omat oksat kullekin "vierasryhmälle" ja parin perheet ja kaasot sekä bestmanit olivat omenoina puun juurella.










Kauniin morsiamen hääeleganssiin kuului tietysti ihana hääpuku ja lookia ryyditti kivasti punainen väri, joka toistui puvun nyörityksessä, IHANISSA Minna Parikoissa sekä tietysti kukissa ja sukkanauhassa. 

Sukkanauhasta sen verran, että senhän nappasi allekirjoittanut! Kyllä, naiselle meni tämä pitsihörhellys. Perinteisen sukkanauhan heiton sijaan häissä pyydystettiin sukkanauhan avulla juomia (Tarjolla oli skumppapulloja, salmaria sekä vettä ja ehkä jotain muutakin ja naisetkin pääsivät mukaan sukkanauhaa heittelemään. (Kun ei ne miehet vaan meinannu osua millään, koko yöhän siinä olisi pitänyt heitellä!) Minä sitten nappasin viimeisen pullon itselleni ja sen mukana tuli myös se sukkanauha. Sen verran tuuri kävi, että nappaamani pullo oli puolen litran kivennäisvesi ja salmarin oli saanut ei-alkoholia-nauttiva ystäväni, minka seurauksena sain tehtyä varsin kannattavan vaihtokaupan!

Naimisiin pääsyn todennäköisyyttä neiti-ihmisten osalta lisäsi myös se, että kimppuja oli jaossa kaksin kappalein. Morsian viskasi sekä varsinaisessa vihkimisessä käytetyn kimpun, että juhlapäivän kimpun, yllä oleva kuva on vihkikimpusta. Näin siis kolme naimatonta naista saivat lisättyä paineita siippojensa suuntaan :).










Oma hääeleganssini oli pirteän vintagehenkinen.Mekko on peräisin Dublinista Hobbsin Outletistä ja aiiiivan ihana, ainakin minä tykkään! Jalkoihin sujautin alunperin häitä silmällä pitäen ostetut Pertti Palmrothin peeptoet ja koruita oli klassiset helmet. Lookin täydensi punainen huulipuna ja kukkakoristeet hiuksissa. Alunperin hiuksiin ei pitänyt tulla mitään koristeita, mutta kun tuli tyypilliseen tapaani taas hiukan kiire, niin en ehtinyt viimeistellä banaania kovin siistiksi... Harmi, ettei hiuksista ole kuvaa sivusuunnasta, nuttura oli mielestäni aika kivasti onnistunut. Eivät violetit hiuskukat yksinäisinä joutuneet juhlimaan, sillä mukaan tuli myös suunnilleen kukkien sävyinen laukku (vaikka värit näyttävätkin kuvissa aika erilaisilta) sekä kynsiin violettia lakkaa. Tuon laukun olen muuten itse päällystänyt leveällä satiininauhalla, alunperin se on ollut sinertävän harmaa.

Ohjelman osalta siis vielä sen verran, että häissä oli tietysti kauniita puheita, kakun leikkaus ja häävalssi. Alussa oli jo mainitsemani rakakuden sanat ja musiikkiesitys, sen lisäksi oli teekkarihenkisesti tupsun sitomista sekä muutamia teekkarilauluja. Myös vastaukset hääparia koskevaan visaan saatiin kuulla hääparin itsensä suusta illan aikana. Juhlan alussa erilaisten seremoniallisten osuuksien lisäksi oli hääparille yllätyksenä ohjelmaan ujutettu perinteinen avainleikki. Eli siis kaikkien morsiamen avaimenhaltijoiden piti palauttaa avain, jolloin kolmisenkymmentä nuorta miestä nousi viemään avaimensa morsiamelle. Sulhasen avaimet piti niinikään palauttaa, mutta "yllättäen" sulhasen avaimia ei ollutkaan liikkeellä ihan niin paljoa... :)

Yksi aika kiva elementti oli se, että kättelyn/halailun yhteydessä kaikista vieraista otettiin kuva yhdessä hääparin kanssa. Se tietysti hidastutti kättelyä jonkin verran, mutta ei oikeastaan haittaavasti, koska vieraita oli pyydetty saapumaan 16-16.20 ja siinä tuli sen verran porrastusta, ettei kovaa ruuhkaa syntynyt. Ja heti kättelyn jälkeen sai käteensä skumppaa, jota sai ruveta hörppimään ihan samantien.

Häissä oli myös aikakapselit, joista yksi avataan vuoden päästä, yksi 2022 ja yksi 2032. Niihin sai mielensä mukaan jättää viestejä hääparille. Pikavauhdilla nähtäville oli myös tullut illan aikana sinä päivänä kuvaajan ottamia kuvia, joita pyöri loppuillasta läppärin ruudulla. Isommalla screenillä pyöri koko juhlan ajan jo aikaisemmin siviilivihkimisen yhteydessä otettuja kuvia sekä potrettikuvia.

Illan lopuksi siirryttiin jatkoille Uudelle ylioppilastalolle Helsingin keskustaan, mikä olikin aika hyvä juttu, sillä siitä oli sopiva kävelymatka kotiin. Väsy iski siinä kahden jälkeen ja pääni painoin tyynyyn väsyneenä mutta ihanista häistä nauttineena siinä kolmen aikaan.

Puhhuh, tulipa pitkä sepustus! Ja tämä on muuten sadas tekstini tässä blogissa!

6 kommenttia:

  1. Ihanan näköiset häät! Näistä kuvista voisin helposti lainata (varastaa) sudokuidean ja nuo PARIKAT! Tykkään tykkään ja tykkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parikat oli munkin suosikkijuttu noissa häissä! Onneksi nyt on omatkin Parikat kotona :)

      Poista
  2. Heh, tuo rakkauden sudoku on kyllä hauska idea. Toki kaikki vieraat eivät ehkä tiedä sääntöjä joten niistä olisi hyvä olla maininta, tai sitten jos porukassa täyttää niin eiköhän joku osaa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän sudokutaitajia löydy häistä kuin häistä :). Mutta pieni lisäohjeistus ei koskaan ole kylläkään pahitteeksi.

      Poista
  3. Tuo sudoku on ihana! Ja tykkään tuosta sun mekosta :) Musta tuntuu, ettei mistään löydy säädyllisen pituisia mekkoja, kaikki on hirmu lyhyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ite sen verran lyhyt, että mulla ei yleensä oo ongelmaa hameen pituuden kanssa :). Tuossa mekossa helma ylsi puoleen pohkeeseen, mutta olisipa tuo mekko näyttänytkin töröltä, jos se olisi kovin lyhyt :).

      Poista

Ilahdun kommentistasi!