7.5.2013

"Sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."


Kuva


Viime viikolla saatiin sovittua aika vihkikeskustelulle. Hääpukuni kanssa kun matkustelin seiskan ratikalla tuomiokirkon nurkalla kotia kohti, muistin tarttua puhelimeen ja rimpauttaa papille. Mitenköhän muuten sellaisessa tilanteessa tuo liiton siunaaminen mieleen putkahti, en yhtään ymmärrä ;).

Mennään siis parin viikon päästä papin luo iltapalalle ja samalla käydään vihkikeskustelu (vai olisiko se meillä nyt sitten siunauskeskustelu) ja jutellaan myös siitä, mitä pikkuveljeni kirkossa lukee. Pikkusiskoni siis saa kunnian lukea runon tai vastaavan siviilivihkimisessä ja pikkuveljelleni jää raamatunluku kirkossa. Ihanaa saada rakkaat pikkusisaruksetkin mukaan tärkeään päivään :). Odotan kyllä jo myös papin puhetta kirkossa, sillä liittomme siunaava ystävä on niiiiin ihana ihminen, että uskon puheenkin olevan liikuttava ja superlämminhenkinen.

On olemassa monia kauniita raamatunkohtia, jotka sopivat vihkimiseen, mutta jotkut niistä miellyttävät tietysti enemmän kuin toiset. Meilläkin yllättäen tätä asiaa on pohdittu, samasta aiheestahan kirjoitteli ihan äskettäin myös Morsian omassa blogissaan.

Meillä tällä hetkellä suosikkina taitaa olla laulujen laulusta seuraava pätkä:

Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. (Laul 2: 10-14)
Tämä olisi ihana alkukesään sopiva ja todella kaunis raamatunkohta.


Toinen, mikä mielestäni on ihana, vaikka tekstissä puhutaankin myös kuolemasta on:
Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. (Ruut 1: 16-17)
Huolimatta siitä, että tuossa puhutaan kuolemasta, on tuo myös jotenkin ihana. Siinä on sitä tiettyä ikuisuutta, samanlaista ikuisuutta kuin avioliitossa ja rakkaudessa.

Hyviä ohjeita avioliittoon ja elämään yleensäkin löytyy tästä pätkästä:
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. 
(Kol. 3: 12-14)
Etenkin tuo ihan loppu tässä puhuttelee. Kyllä kaksin oman rakkaan kanssa on aina kivempaa kuin yksin, toinen ihminen rinnalla tekee monesta asiasta täydellisemmän!

Ja tietysti aina ihana ja tunteikas on tämä:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1. Kor. 13: 1, 4–8, 13)

Toivoisin, että kaavaan sisältyisi papin lukemana tämä:
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan. (
Laulujen laulu 8:6-7)



Sitten vielä pari lyhyempää tekstin pätkää, jotka ovat oikein kauniita:

Rakkaani, kihlattuni,
olet vienyt sydämeni!
Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit,
yhdellä kaulanauhasi helmellä..
(Laul 4:9)

Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
(Laul 6)


Enkä malta olla jakamatta tähän loppuun viisauksia myös kaikille sulhoille, jospa joku sellainenkin tätä blogia vilkuilisi :).

Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. (Sananl. 31:10)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!