10.5.2013

Ilo, onni ja rakkaus - ehkä ripaus jotain muutakin?




Innostuin kirjoittamaan aiheesta, jota on nyt parissakin paikassa sivuttu. (esim. Calicen postauksen kommenteissa ja Seidan kirjoituksessa)  Tämä on noussut esiin Samuli Putron "Olet puolisoni nyt"-biisin kautta, kun on ollut ilmassa pohdintaa siitä, onko kyseinen biisi sopiva häihin vaiko liian synkkä puolison kuolemasta kertovine sanoituksineen. Samaten sama ilmiö näyy monesti myös silloin, kun pohditaan raamatunkohtien valintaa.

Häissä tietenkin juhlitaan ensisijaisesti hääparin rakkautta ja onnea sekä vasta solmittua avioliittoa. Hääjuhla on iloinen ja aurinkoinen juhla, usein toki myös aika-ajoin koskettava ja tunteellinenkin. Mutta pääasiassa tarkoitus on juhlia nimenomaan iloisissa merkeissä uuden aikakauden alkua hääparin elämässä. Monesti luee erilaisista keskusteluista ja täältä blogeistakin, että ei haluta jotain, kun siinä puhutaan kuolemasta tms.

Biiseistä esimerkiksi tuo mainittu Putron kipale on hiukan ristiriitainen ja mielipiteitä jakava. Biisihän kertoo puolison kuolemasta ja alkaa näin: Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja / On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta 
/ Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä / Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää / 
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä /. Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa /. Katse jähmettyy, kello ei /
. Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
 / On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista / Että kuiskauskin on huuto / 
En vaihtais sekunttiakaan / 
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja / 
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
 / Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

. (Koko biisin sanat löytyy täältä)

Minusta kappale on kuitenkin hyvin kaunis ja kertoo omalla tavallaan ikuisesta, koko elämän kestävästä rakakudesta. Kysyyhän pappikin kirkossa, että halutaanko rakastaa elämän loppuun asti, riippuen toki mikä sanamuoto on kysymyksille valittu. Avioliitossahan on kysymys sitoutumisesta, siitä että ollaan yhdessä loppuelämän ja väistämättä se elämä loppuu ennemmin tai myöhemmin meidän jokaisen osalta. Minusta tuo Putron kappale ennen kaikkea kertoo kauniilla sanoituksillaan sen, että elämä ei aina ole pelkkää auringonpaistetta ja sadepäiviäkin tulee varmasti vastaan, mutta niistä selvitään yhdessä ja lopulta kohdataan se kuolema, toiselle jää suunnattoman rakkauden tilalle suunnaton suru. "Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen / 
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
 / Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään."

Myös raamatunkohdista yhtä ehkä minun mielestäni kauneinta vältellään usein sen vuoksi, että siinä puhutaan kuolemasta. Kyseinen kohta on Ruut 1: 16-17: "Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon." Jos kaipaisin syytä "vältellä" tätä kohtaa, välttelisin sitä ehkä ennemminkin siksi, että kyseessä on ruutin sanat anopilleen, ei miehelleen. Tuo kohta kuitenkin kuvastaa elämän mittaista rakkautta ja ikuista yhdessä oloa todella hyvin ja kauniisti. Haluan olla mieheni kanssa nyt, haluan olla aina siellä missä hänkin on ja lopullisesti haluan joskus sitten vanhana olla hänen vieressään saman kiven juurella.

No niin, mitäs minä tässä nyt oikein yritän sanoa? Sitä, että vaikka häät ovatkin ehdottomasti ilon, onnen ja rakkauden juhla, ei kaiken tarvitse olla pelkästään pinkissä hattarassa leijumista. Mukana voi olla ripaus realismiakin, ja minua ei ainakaan yhtään haittaa muistutus siitä, että koko hommassa on kyse loppuelämästä, ikuisesta rakkaudesta ja yhteisestä elämästä iloineen ja suruineen Biisilistalle voi siis päätyä siirapin lisäksi myös pari muutakin biisiä, puheissa voidaan mainita riidat ja vaikeatkin hetket. Kuten me kaikki tiedämme, ylä- ja alamäkiä tulee varmasti vastaan ja lopulta se vääjäämätön kuolema erottaa meidät rakkaistamme lopullisesti. Sitä ennen muistetaan kuitenkin nauttia sekä hääpäivästä että jokaisesta yhteisestä hetkestä täysillä ja elää onnellisina aviopuolisomme rinnalla! Minä ainakin haaveilen siitä, että vanhoina ja ryppyisinäkin vielä osataan sanoa, että rakastetaan ja osataan olla ihania toisillemme. Ja että kun joskus viimeisen kerran aikanani nukahdan, saan nukahtaa rakkaani viereen.


Vakavammista aiheista sitten siihen ihanaan juttuun, että nythän on perjantai! Oikein superia viikonloppua kaikille!





17 kommenttia:

  1. Tämähän on vain yksi esimerkki ja tämän biisin sanoma sopii omastakin mielestäni häihin. Mutta yhtälailla ihmisillä on biisilistat täynnä Adelen erotuskaa ja muita paatuneita slovareita. Ei se ole niin vakavaa :) Totuus on, etteivät vieraat (etenkään ne vanhemmat sukulaiset) kuuntele niitä kappaleiden sanoja, varsinkaan jos kyseessä on taustamusiikki. Meillä soi ainakin biisejä ihan laidasta laitaan, ja selkeänä vähemmistönä ne kaikkein lällyimmät biisit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet rakkauslaulut on tosiaan sellasia erolurituksia, kun niitä tarkemmin kuuntelee. Tämä Putro pomppasi nyt esimerkiksi, kun siihen parissa paikassa törmäsin :). Ja tuskin niitä taustamusiikin sanoja kovin moni kuuntelee kuitenkaan. Ja jos kuuntelee, niin ei välttämättä mieti sen kummemmin niiden merkitystä... Meilläkin kyllä aikamoinen haitari on illan aikana kuultavissa biiseissä.

      Poista
  2. Itsekin pidän julkaisemastasi raamatunkohdasta:) itse en suhtaudu liian vakavasti noihin taustabiiseihin. Kuten yllä mainitaan, melko harva niitä lyriikoita kuuntelee. Hieman tarkempi olenkin sitten live musiikin suhteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bändin soittamat biisit on usein sellasia, että niitä kuunnellaankin vähän tarkemmin kuin taustamusaa. Ja jotenkin tossa raamatunkohdassa on sellaista ihanaa runollista ikuisuutta.

      Poista
    2. Aivan ihanasti sanottu"runollista ikuisuutta":)

      Poista
  3. Itse kuuntelen sanoituksia kovinkin tarkkaan, mutta häiden soittolistojen kanssa en niihin takerru. Kuitenkin sitten niissä kappaleissa, jotka meille esitetään juhlassa ja kirkossa, olen kovinkin tarkka sanoitusten kanssa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma. Varsinaisesti esitettävät kappaleet on valikoitu tarkemmin, taustat enemmänkin vaan fiilispohjalta :)

      Poista
  4. Meille on todella tärkeää tahtoa vihkimisessä aina kuolemaan asti, joten itselle on aina jäänyt vähän hämäräksi tämä "kuolemakammo" häissä. Meistä ei kumpikaan koe kuoleman mainitsemista mitenkään surullisena asiana, vaan pikemminkin osoituksena lupauksen ja rakkauden vahvuudesta. Mua lähinnä jännittääkin että pappi menee vahingossa vaihtamaan kysymyksen, koska mä ihan todella odotan saavani luvata aina kuolemaan asti :D Itse hääjuhlassa meillä toisaalta mennään aivan eri linjalla, eikä koko juhlissa kuulla ollenkaan näitä rauhallisempia rakkauslauluja. Kaikki juhlissa soitettavat biisit on valittu iloisen tempon takia, lyriikoilla ei ole mitään väliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä. Kuolemaan saakka haluan luvata! Sehän oiskin, että pappi vahingossa lukisi ne toiset kysymykset... Onneksi niin ei varmaankaan käy :)

      Poista
    2. Mä ajattelen sen niin että toisissa kysymyksissä luvataan ikuisesti ja toisissa kuolemaan asti. Näitä voi varmaan tulkita loputtomiin.

      Poista
  5. Mulle taas lyriikalla ja ehkä laajemmin vielä tunnelmalla on paljon väliä ja siksi en tätä kappaletta tai vastaavia ottaisi mukaan. Syynä on oma herkkyyteni. Kuolemaa ja pahoja asioita ei tarvitse tietenkään piilottaa hääpäivänä, mutta en minä halua niitä korostaakaan plus sitten se, että jos vieraiden joukossa istuu joku yhtä herkkis, jonka fiilis laskisi kuin lehmän häntä morsiamen kanssa kilpaa. :) Mutta tosiaan kaikkihan me olemme erilaisia ja yksi juttu kolisee yhteen, toinen toiseen. Tämä on nyt vain sellaisen ihmisen mielipide, joka ei pysty kuuntelemaan myöskään sitä Tommi Läntisen koulukiusaamiskappaletta, koska se tuo heti surulliset tunteet ja omat kokemukset pintaan. Kiva, että tämä aihe nostaa nyt keskustelua! Ihanan vuorovaikutuksellista tämä blogimaailma parhaimmillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oikeastaan aika ihanaa, että löytyy noin tunteellisiakin ihmisiä. Jokainen omalla tavallaan ehdottomasti! Vuorovaikutus näissä blogeissa on kyllä se blogaamisen suola, ilman sitä olisi aika tylsää hommaa!

      Poista
  6. Psst.. Taitaa olla väärä nimi tuossa tokassa linkissä. ;)

    Mä ainakin pidin (ja haluan vieläkin pitää) tuota Putron biisiä kauniina herkkänä rakkauslauluna ja musta ne kyyneleet on onnen kyyneliä kun on saanut jakaa nuoruudesta asti elämänsä toisen kanssa! :D Eli meille myös tämä biisi tulossa häämusiikkien joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Mähän meen jo ihan sekasin... Korjasin :) Ja kyllä, tuo biisi on kaunis rakakuslaulu ehdottomasti!

      Poista
  7. Kauniit sanat kappaleessa. Mielestäni kun näin nuorena mennään naimisiin on tuo biisi oiva valinta myös häihin. Ei häät Poista todellisuutta ja kuolema on vääjäämätön osa elämää. Mielestäni sanoissa tuli esille rakkaus ja kiitollisuus elämästä. Peten veli menehtyi yllättäen luonnollisesti kotonaan pari vuotta takaperin sairaskohtaukseen. Hänen tuore vaimonsa hymyili surun keskellä ja kiitti yhteisestä ajasta jonka oli jo hänen kanssaan saanut. Elämä on ihanuudessaan myös arvaamatonta...
    tuo Raamatun kohta on muuten upea! Ehdottomasti tulee meidän vihkimiseen jos kirkkohäihin päädytään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikinä ei voi tietää mitä käy. Siskopuoleni myös jäi leskeksi kovin nuorena, arvaamatonta on tämä elämä.

      Poista
  8. Sulle on tunnustus mun blogissa :) http://piukkutahtoo.blogspot.fi/2013/05/tunnustus-minulle-ai-etta.html

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!