Ilo, onni ja rakkaus - ehkä ripaus jotain muutakin?

Innostuin kirjoittamaan aiheesta, jota on nyt parissakin paikassa sivuttu. (esim. Calicen postauksen kommenteissa ja Seidan kirjoituksessa)  Tämä on noussut esiin Samuli Putron "Olet puolisoni nyt"-biisin kautta, kun on ollut ilmassa pohdintaa siitä, onko kyseinen biisi sopiva häihin vaiko liian synkkä puolison kuolemasta kertovine sanoituksineen. Samaten sama ilmiö näyy monesti myös silloin, kun pohditaan raamatunkohtien valintaa.

Häissä tietenkin juhlitaan ensisijaisesti hääparin rakkautta ja onnea sekä vasta solmittua avioliittoa. Hääjuhla on iloinen ja aurinkoinen juhla, usein toki myös aika-ajoin koskettava ja tunteellinenkin. Mutta pääasiassa tarkoitus on juhlia nimenomaan iloisissa merkeissä uuden aikakauden alkua hääparin elämässä. Monesti luee erilaisista keskusteluista ja täältä blogeistakin, että ei haluta jotain, kun siinä puhutaan kuolemasta tms.

Biiseistä esimerkiksi tuo mainittu Putron kipale on hiukan ristiriitainen ja mielipiteitä jakava. Biisihän kertoo puolison kuolemasta ja alkaa näin: Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja / On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta 
/ Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä / Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää / 
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä /. Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa /. Katse jähmettyy, kello ei /
. Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
 / On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista / Että kuiskauskin on huuto / 
En vaihtais sekunttiakaan / 
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja / 
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
 / Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

. (Koko biisin sanat löytyy täältä)

Minusta kappale on kuitenkin hyvin kaunis ja kertoo omalla tavallaan ikuisesta, koko elämän kestävästä rakakudesta. Kysyyhän pappikin kirkossa, että halutaanko rakastaa elämän loppuun asti, riippuen toki mikä sanamuoto on kysymyksille valittu. Avioliitossahan on kysymys sitoutumisesta, siitä että ollaan yhdessä loppuelämän ja väistämättä se elämä loppuu ennemmin tai myöhemmin meidän jokaisen osalta. Minusta tuo Putron kappale ennen kaikkea kertoo kauniilla sanoituksillaan sen, että elämä ei aina ole pelkkää auringonpaistetta ja sadepäiviäkin tulee varmasti vastaan, mutta niistä selvitään yhdessä ja lopulta kohdataan se kuolema, toiselle jää suunnattoman rakkauden tilalle suunnaton suru. "Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen / 
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
 / Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään."

Myös raamatunkohdista yhtä ehkä minun mielestäni kauneinta vältellään usein sen vuoksi, että siinä puhutaan kuolemasta. Kyseinen kohta on Ruut 1: 16-17: "Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon." Jos kaipaisin syytä "vältellä" tätä kohtaa, välttelisin sitä ehkä ennemminkin siksi, että kyseessä on ruutin sanat anopilleen, ei miehelleen. Tuo kohta kuitenkin kuvastaa elämän mittaista rakkautta ja ikuista yhdessä oloa todella hyvin ja kauniisti. Haluan olla mieheni kanssa nyt, haluan olla aina siellä missä hänkin on ja lopullisesti haluan joskus sitten vanhana olla hänen vieressään saman kiven juurella.

No niin, mitäs minä tässä nyt oikein yritän sanoa? Sitä, että vaikka häät ovatkin ehdottomasti ilon, onnen ja rakkauden juhla, ei kaiken tarvitse olla pelkästään pinkissä hattarassa leijumista. Mukana voi olla ripaus realismiakin, ja minua ei ainakaan yhtään haittaa muistutus siitä, että koko hommassa on kyse loppuelämästä, ikuisesta rakkaudesta ja yhteisestä elämästä iloineen ja suruineen Biisilistalle voi siis päätyä siirapin lisäksi myös pari muutakin biisiä, puheissa voidaan mainita riidat ja vaikeatkin hetket. Kuten me kaikki tiedämme, ylä- ja alamäkiä tulee varmasti vastaan ja lopulta se vääjäämätön kuolema erottaa meidät rakkaistamme lopullisesti. Sitä ennen muistetaan kuitenkin nauttia sekä hääpäivästä että jokaisesta yhteisestä hetkestä täysillä ja elää onnellisina aviopuolisomme rinnalla! Minä ainakin haaveilen siitä, että vanhoina ja ryppyisinäkin vielä osataan sanoa, että rakastetaan ja osataan olla ihania toisillemme. Ja että kun joskus viimeisen kerran aikanani nukahdan, saan nukahtaa rakkaani viereen.


Vakavammista aiheista sitten siihen ihanaan juttuun, että nythän on perjantai! Oikein superia viikonloppua kaikille!