16.10.2013

Puheita, laulua, ruokaa, naurua

Kiitokset kaikille kommenteista edelliseen bidjettipostaukseen. Aika pitkään mietin, että postaanko aiheesta ollenkaan, mutta eihän se ollutkaan niin kamalaa. Toivottavsti tuo auttoi edes jotakuta budjetoinnin kanssa.

Nyt jatkan meidän juhlan läpikäyntiä, joka on kyllä venynyt tooooosi pitkäksi. Vielä kuitenkin riittää postailtavaa, toivottavasti jaksatte lukea. Nyt on vuorossa juhlan ravintolaosuus. Särkänlinnassa siis nautimme alkumaljat ja vastaanotimme kaiki halaukset ja onnittelut sisäpihalla. Sisäpihalta kiipesimme ravintolasaliin ylimpään kerrokseen. Ensin ihmiset etsiytyivät paikoilleen, meillä oli ihan nimen mukaan tehty plaseeraus. Sitten aika pian tarjoiltiinkin jo alkuruuat pöytään. Ruoka ravintolassa oli tosi hyvää, erityisen lämmöllä muistelen ihanaa jälkiruokaa! <3 Monilla tuntuu olevan niin, ettei hääpäivänä oikein tee mieli ruokaa, mutta ei minulla ainakaan ollut syömisen kanssa ongelmia. Vain yhtä asiaa rakastan enemmän kuin hyvää ruokaa ja se yksi asia on aviomies :).











Ohjelmaakin ravintolassa oli, tosin ei kovin paljoa. Lauluyhtye Järjestysmiehet esiintyi meillä kirkossa laulaen herkästi kappaleen Elämältä kaiken sain. Sama poppoo tuli meille pääjuhlaankin esiintymään muutaman kappaleen verran. Valikoimassa oli Mario Brosin tunnusbiisi hauskoilla sanoilla, Fear of the darkista lauluyhtyeen oma versio ja muutama muu hauska biisi. Harmi vain, ettei tuota esitystä ole ollenkaan videolla... :( Mutta esityksen lopussa oli ihana sulhasen järjestämä yllätys, Panu nimittäin lauloi Järkkäreiden taustatuella aivan mielettömän ihanasti Semmareiden biisin nimeltä Taina. Tainan tilalle oli toki vaihdettu sanoissa Hanna :). Siellä oli varmasti lähes kaikilla daameille tippa linsissä! Tämä yksi biisi onneksi on videolla ja pyhästi lupaan itkettää teitäkin tuolla videolla, kunhan saan sen järkevästi johonkin niin, että saan sen blogiin lisättyä.








Laulujen lisäksi ohjelmassa oli tietysti puheita. Ihania puheita kuultiin kaksi, toinen minun äitini pitämänä ja toinen Panun isän pitämänä. Puheet olivat ihania ja niihin mahtui sekä hauskoja että herkkiä kohtia. Äiti muunmuassa kertoi, että pienenä olin vannonut, että minusta tulee vanhapiika-assistentti, joka ajaa pappatunturilla ja tarakalla on pinkki läppäri. Noh, ei tullut vanhaa piikaa, ei tullut assaria eikä ole sitä pappatuntsaakaan, mutta pinkki läppäri mulla sentään on! Äitini antoi meille jopa puheen paperilla ihanaan itsetehtyyn koteloon säilöttynä, sitä voimme sitten lueskella tulevina vuosina hääpäivää muistellessamme. Panun isä on hieman tottuneempi puhumaan ja hänen puheensa tulikin melko luontevasti aivan ilman papereita.
















Välissä pidimme myös taukoa, jotta ihmiset pääsivät ulos hengittelemään raikasta ilmaa. Samalla ehdimme ottaa hiukkasen kuvia perheen ja kaasojen sekä bestmanien kanssa. Olisipa aikaa ollut enemmän, jotta oltaisiin saatu muutamia kuvia kavereidenkin kanssa. Mutta eipä kaikkea voi saada aina :). Me myös yritimme olla ripeita omien ruokiemme kanssa ja ehtiä juttelemaan mahdollisimman monen vieraan kanssa. Aika vähän me ravintolassa siis istuimme paikallamme, enemmänkin kiertelimme ympäriinsä vieraiden joukossa. Jotenkin siinäkins sivussa ehti kuitenkin kummasti skumppaa juoda...








Juhlapäivämme sattui samalle päivälle kuin erään huippuihanan pikkuvieraan 2-vuotispäivä. Supersuuri kiitos Särkänlinnan ravintolapäällikölle Petrille siitä, että pikkumies ei jäänyt ilman synttärikakkua. Vihjaisin Petrille, että pikkumies täyttää vuosia ja sen jälkeen menikin ehkä muutama minuutti, kun pojalle kannettiin jo kakkua pöytään. Ihana pääsi puhaltelemaan kynttilää kakun päältä. Pian tuon kynttilänpuhalluksen jälkeen olikin jo aika hääparin lähteä eteenpäin kohti jatkoja. Koko päivä sujahti ohi niin kovin nopeasti, ravintolastakin piti lähteä jo aivan liian pian!







1 kommentti:

  1. Oi videota odotellaan! Semmareiden Taina on vaan niin <3

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!