15.3.2013

Perjantaipohdintaa


On ollut taas vähän hiljainen viikko blogissa. Suurimpana syynä kenties se, että kotona ei ole tällä hetkellä nettiä. Meidän taloyhtiössä nettipalveluita on tarjonnut mm. yksi pieni yritys (ja myös kaikki isot tietysti), joka meni konkurssiin. Ensimmäisen tiedotteen jälkeen kyselin, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja sain vastauksen, että palveluiden päättymisestä ilmoitetaan erikseen. Sunnuntaina tulimme Himokselta kotiin ja huomasimme, että netti oli poikki. Eipä näkynyt mitään ilmoitusta asiasta erikseen... Eikä ole tällä viikolla ollut aikaa hoitaa asiaa. Ärrrrrsyttävää!

Mutta siis, perjantain kunniaksi ajattelin pohtia sitä, miksi haluan mennä naimisiin. Olemme olleet yhdessä suunnilleen kahdeksan vuotta, siinä välissä noin yhden vuoden enemmän ja vähemmän erossa. Tuntuu siis, että keskimääräistä hääblogaajaa pidempi seurustelurupeama on takana, toki pidempiäkin täältä blogimaailmasta löytyy! :) Miksi siis naimisiin ja miksi juuri nyt?

Jo aika nuoresta saakka olen ajatellut, että menen naimisiin, kunhan sopiva mies osuus kohdalle. Se on tavallaan ollut itsestään selvää. Ja nyt on osunut. Olen löytänyt ihmisen, joka sopii minulle ja jolle minä sovin. Meillä on kivaa yhdessä, meillä on suunnilleen samanlaiset elämänarvot ja haaveet, tulevaisuudesta ajatellaan aika samalla tavalla. Yksinkertaisesti on hyvä olla yhdessä!


Avioliitto on minulle luonnollinen seuraus hyvästä ja toimivasta parisuhteesta, vaikka on toki niitäkin pareja, jotka eivät koskaan mene naimisiin ja elävät koko elämänsä onnellisina yhdessä. Koen avioliiton lopullisena sitoutumisen osoituksena ja lupauksena siitä, että tulevaisuudessakin lupaan tukea toista, rakastaa ja ihan  vain olla lähellä. Avioliitto merkitsee lupausta siitä, että en luovuta, vaan hankalampinakin hetkinä teen kaikkeni ja yrittää parhaani. Mitään ruusuisia käsityksiä  minulla ei ole siitä, että avioliitto olisi jonkinlaista pumpulissa elämistä. Kyllä minua jatkossakin vituttaa se, että mies syö minun seuraavan päivän lounasevääni! Ja saattaapi joskus ottaa päähän joku vähän isompikin juttu, mutta on niistä tähänkin asti selvitty :).

Ja miksi juuri nyt naimisiin? Meillä ei ole hääpäivään liittyen mitään tarinaa. Ei ole viittä vuotta ensitapaamisesta, ei ole kihlauksen vuosipäivä eikä mikään muukaan vastaava. Päivä nyt vain sattui valikoitumaan kalenterista. Tämä kesä on myös omalla tavallaan hyvä ajankohta häiden järjestämiseen. Opiskelut alkavat olla ohi ja siirrytään muutenkin ns. uuteen vaiheeseen elämässä, joten on aika luontevaa mennä naimisiin nyt. Ja eipä meillä aikaisemmin olisi ollut varaakaan... Se nyt vain tuntuu hyvältä ajatukselta, että naimisiin mennään tänä kesänä, se sopii meille. Pian minusta tulee vaimo!



Tällainen perjantaipohdinta tänään. Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaahan ottaa rennosti :). Tämä tyttö lähtee taas kerran iltapukujuhlimaan, postauksia odotettavissa seuraavan kerran ensi viikolla!

P.S. Postauksen kuvat: "Itte tein"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!