Heipä hei taas, viimeaikaisista tavoistani poiketen palasin kirjoittelemaan toisen osan matkakertomuksesta jo näin pian. On tainnut venähtää tuo väli tyypillisemmin sinne viikon paikkeille tai pidemmäksikin. Noh, kunhan saan tämän häämatkatarinoinnin pakettiin, lupaan kertoa teille, mikä kaikki aikaani on vienyt. Elämässä tapahtuu hurjasti ja edessä on melko varmasti elämäni jännittävin kevät! Jotkut teistä ovatkin jo jotain bongailleet... :)
Mutta siis, Mauritiuksella olimme yhteensä kahdeksan yötä; neljä yötä
Le Victoriassa ja neljä yötä
Shandranissa. Le Victoriasta siirtyminen Shandranin sujui aika mukavasti, sillä meille oli järjestetty kuljetus ovelta ovelle. Sattuipa sopivasti myös niin, että matkan ajan satoi, joten tulipahan käytettyä sateinen aika hyödyksikin. Tosin sateen määrä matkan varrella hiukkasen vaihteli, sillä saaren keskellä olevat vuoret aiheuttavat sen, että pilvet kerääntyvät aika lailla yhdelle puolelle kerrallaan. Matka ei ollut kilometreissä mitattuna kuin ehkä noin 60 kilometriä, mutta pääkaupungin liepeillä olevan ruuhkan vuoksi matkaan taisi kulua lähemmäs kaksi tuntia.
Shandrani oli viiden tähden hotelli, samaa ketjua kuin Victoriakin, eli Beachcomber-hotelli.En ole ihan varma, oliko Shandrani nyt niin paljon parempi, että yhden tähden enemmän olisi ansainnut. Victoriaan verrattuna oli jotenkin vanhemman oloinen, huone ei ollut yhtä kiva. Toisaalta ravintoloita oli viisi, juomavalikoima oli laajempi, kaksi spata löytyi ja 9-reikäinen pitch&put golfkenttä. Palvelu oli Shandranissakin loistavaa. Sikäli hotellit erosivat toisistaan, että Shandrani oli ns. fully inclusive, eli siellä ei ollut edes mahdollista ottaa muuta kuin all inclusive-paketti. Tuohon sisältyi aika pitkälti kaikki muu paitsi golf- ja tennispallot sekä spa-hoidot.
Aktiviteetteja oli Shandranissakin tarjolla vaikka millä mitalla, kävin esimerkiksi zumbatunnilla ja yhdessä mentiin keskivartalotreeniin ja venyttelyyn. Vesiaktiviteeteista kokeiltiin snorklausta ja Panu kävi myös vesihiihtämässä, kun tauti oli ehtinyt onneksi jo hellittää ja voimia oli taas sellaiseenkiin puuhaan. Shandrani oli myös paljon suojaisemmassa paikassa eikä aallokko ollut yhtään niin paha kuin Victoriassa, oli paljon kivempi käydä meressä uimassakin. Sade tosin hieman haittasi harrastamista, kun esimerkiksi pyöräretkiä peruttiin sateen vuoksi. Tosin vettä tuli taivaalta yleensä ihan maksimissaan pari tuntia kerrallaan ja silloinkin sen verran lämpimänä trooppisena sateena, että sateenkin aikana pystyi hyvin lillumaan uima-altaassa tai istumaan viinilasi kädessä huoneen terassilla lukemassa "tyylikkääseen" kylpytakkiin kietoutuneena.
Meillä on molemmilla green cardit, mutta en sanoisi, että osataan golfata. Siis minä ainakaan... Käytiin silti pariin otteeseen kiertämässä hotellin kenttä, jossa onneksi väylät olivat lyhyitä ja kohtalaisen helppoja. Olihan noissa maisemissa aika siistiä koittaa sohia sitä palloa sinne koloon, ei se lopputulos ollut se pääasia, vaan se miljöö. Onnistuin hukkaamaan kaksi palloakin, tai oikeastaan vain yhden, sillä toisesta tiedän kyllä tarkalleen missä se on, mutta en vain saanut sitä sieltä palmusta alas... :)
Sade haittasi ehkä eniten tenniksen pelaamista. Sitä olisi ollut hauska pallotella (siinäkään minä en ole hyvä, Panu sentään paljon parempi), mutta koska joka päivä satoi, oli kenttä aika märkä ja niin liukas, ettei pelaaminen oikein onnistunut.
Ravintolapuoli oli todella jees. Shandranin italialainen oli mahtava ja ravintoloista hienoin tarjosi aikamoisia makuelämyksiä ja teknistä ruokakikkailua. Harmi vain, että täälläkin oli se ongelma, että tiedustellessamme pöytävarauksia oli kaikki jo täyteen buukattuja. Tämän jos joku olisi kertonut, olisimme ehkä yrittäneet hoitaa asiaa etukäteen. En tosin tiedä, olisiko se ollut mahdollista. Samaa ongelmaa ei varmaankaan ole, jos yhdessä hotellissa viipyy viikon tai kaksi, silloin ehtii kyllä hyvin saada pöytävarauksia tehtyä. Tyypillisesti raflat tuntui olevan varattuna noin kolme iltaa eteenpäin. Buffaan toki pääsi aina, sinne ei tarvinnut pöytää varata.
Iltaisin käytiin drinkeillä baarissa ennen ruokaa. Shandranissa oli iltakuudesta eteenpäin tarjolla niin paljon shampanjaa kuin halusi, ei haitannut mua! Tuli toki muutakin maisteltua, mutta kyllä joka ilti piti silti yksi kuohuvakin ottaa. Kahtena iltana päästiin siis syömään hienommin a la carteen, muuten käytiin buffassa. Lounaalla käytiin myös pariin otteeseen a la cartessa ja siellä oli ihan kiva lounastarjonta kieltämättä.
Shandranin Spa by Clarins tuli myös testattua. Hintaan kuului hääpareille kolmen vartin hieronta, lisäksi kävin ihanassa kasvohoidossa. Hoidot eivät mitään turhan halpoja olleet, kasvohoidosta sai pulittaa sellaiset 75 euroa... Mutta hoitojen ja span laatua ei kyllä voi moittia, oli aivan mielettömän ihanaa ja rentouttavaa molemmilla kerroilla!
Viimeisenä päivänä meillä oli huoneen luovutus vasta kuudelta ja ehdittiinkin vielä päiväksi katamaraanille nauttimaan Mauritiuksen auringon lämmöstä ja turkoosin meren kimmellyksestä. Päivään kuului lähinnä rentoutumista, ei siis mitään sen kummempaa. Paatilla saatiin juomaa ja ruokaa ja lisäksi käytiin yhdellä pienemmällä saarella pistäytymässä. Oli aika täydellinen lopetus meidän hanimuunille! Kaikenkaikkiaan oli ehkä rentouttavin loma minkä koskaan olen viettänyt. Kerran kävin koko loman aikana lukemassa yhden sähköpostin, muuten en netin välityksellä katsonut kuin säätiloja. Ihana reissu kaikkine vastoinkäymisineenkin, ja tietenkin maailman paras matkaseura!
