Partyparty!

Voisin väittää, että yksi meidän häiden parhaiten onnistuneista osioista oli bileosuus. Itse jaksoimme puoli viiteen aamulla ja sen jälkeenkin vielä jokunen vieras lähti jatkamaan, kun me suuntasimme hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen siivoiluja.

Partyosuuden musiikista vastasi ensin aivan mahtava bändi, eli Heliumkuoro. Bändin pojista suurin osa on meidän opiskelukavereita ja Heliumkuoron keikkoja vuosien varrella useammankin nähneenä voin sanoa, ettei noilta keikoilta ikinä puutu menoa ja meininkiä. Jätkillä on kyllä uskomaton kyky saada porukkaa tanssilattialle ja joraamaan oikein kunnolla!

Bändin setti alkoi meidän ensimmäisellä tanssilla, joka siis oli Stellan Häävalssi. Tanssi ei ihan mennyt kuin strömsössä, koska olin koko ajan koroistani kiinni alushameessa... Mutta ei se mitään :). Vinkkinä tuleville morsiamille, että ennen tanssia kannattaa mm. tarkistaa, ettei alushame ole päässyt valumaan puvun alla liian alas...

Tuon tanssin jälkeen tuli pari valssia, joita päästiin tanssimaan vanhempien kanssa ja sen jälkeen siirryttiin muunlaiseen tanssimusaan. Ensimmäinen setti meni pikkuhiljaa enemmän bilemusiikin suuntaan ja toinen setti olikin jo kunnon jortsuilua. Erityispisteet Gangnam stylen vetämisestä :).

Lisäksi Panu lauloi vielä toisenkin biisin ravintolassa esittämänsä ihanan kappaleen lisäksi. Bändin kanssa Panu lauloi biisin Jos sä tahdot niin ja ihanasti meni sekin :). Minä kuuntelin herkkää kappaletta kaason kanssa käsi kädessä, olihan se melko söpö hetki!

Itse vaihdoin bändin ekan setin jälkeen hääpuvun pois ja siirryin kevyempään bileasustukseen, vaihdoin päälle siviilivihkimismekon. Oli kieltämättä ihan hyvä veto, koska oli niin älyttömän kuuma! Lisäksi ihana Parikat vaihdoin flipflopeihin, mikä oli myös hyvä idea. Paitsi että hiukan oli kaiken krebaamisen jälkeen varpaanvälit kipeet aamulla... Bändin ekan setin jälkeen laitettiin myös jakoon ihan mahtavat bilelasit, joita bongasin kerran yhdeltä hääkirppikseltä. Oli aika mageeta, kun melkein kaikki vieraat jammaili tanssilattialla pinkit lasit päässä. Ja oli muuten uskomatonta, miten innoissaan jengi noista laseista oli! Bändin lopetettua juhlakansan tanssittamisesta vastasi soittolista, jonka meille kokosi pari ystäväämme, joilla on loistava käsitys siitä, millä biiseillä väki saadaan tanssilattialle loppuillastakin.

Eniveis, annetaanpa taas fotojen puhua puolestaan. Mitä luulette, oliko hyvä meno?

Kamera-apua?

Mitäs tykkäätte uudesta bannerista? Päivittelin sitä hiukan uudemmilla kuvilla, kihlakuvien sijasta laitoin banneriin kuvia itse häistä. Vaihtelu virkistää, vaikkakaan muutos ei ole mikään huikean suuri :).

Mutta sitten itse otsikon mukaiseen asiaan. Minulta löytyy Nikonin järkkäri D3100 ja siihen kaipailisin hiukkasen lisää objektiiveja, erityisesti kaipailisin objektiivia, joka toimisi hämärässä kuvatessa. Myös makrokuvaus on silloin tällöin tarpeen. Olen harrastanut googlailua, jonka perusteella voisin harkita esim. seuraavia:

- Nikkor AF-S 35 mm f/1.8 G DX
- Nikkor Micro AF-S 40 mm f/2.8 G DX
- Nikkor 50 mm f/1.8 G

Taikka jotain vastaavia. Meikkiksen taidoilla ei todellakaan haeta mitään markkinoiden parasta, vaan edullisia perussettejä, ehkä sitten joskus taitojen kehittyessä tulee into hankkia laadukkaampia välineitäkin :). Järkkärin käyttöä en ole kameran omistusaikana paljon ehtinyt opetella, mutta josko tässä pikkuhilja alkaisi olla siihenkin aikaa...

Jos siis jollakulla teistä lukijoista tai jollain tutullanne olisi tarvetta päästä eroon jostain, mikä saattaisi olla minulle tarpeellista, niin otan mielelläni tarjouksia vastaan :). Sähköpostiosoite löytyy tuolta sivupalkin yläosasta.

Syystunnelmia kotikulmilla

Syyshäissä kaasona

Postailin joku aika sitten syysmorsiamen kimpusta sekä muista syyshäiden kukista täällä. Noissa häissä olin siis yksi kaasoista ja ajattelinkin nyt kuvien muodossa vielä vähän jakaa teille omaa kaasolookiani ja pikkuisen myös pöytäkoristelua. Tässä siis hiukan syksyä kesäpostausten väliin!

Meillä kaasoilla oli kaikilla mustat mekot ja oranssit kengät sekä huivit. Lisäksi meillä oli oransseista neilikoista tehdyt rannekukat. Oman mekkoni ostin loppujen lopuksi H&M:ltä, koska sieltä löysin parhaiten istuvan järkevän hintaisen yksilön. Hassua muuten, kun  yleensä en mustaa käytä, niin mustien mekkojen sovittelu oli jotenkin tosi outoa :). Kengät ostin Zalando Loungesta ja nekin olivat tosi edulliset, ihan perusavokkaat oranssina. Tanssien alkaessa vaihdoin kyllä ballerinoihin, eivät nimittäin olleet parhaat mahdolliset jalassa... Kampaus ja meikki minulle tehtiin Turussa Butik-nimisessä kampaamossa, jossa myös morsiamen kampaus ja meikki laitettiin. Kampaus oli hiukan 20-lukulainen sormikihara/laine, joka toimi ihan kivasti, mutta mielestäni kuvat eivät anna kampaukselle oikeutta. Liekö vika kuvan ottajassa vai mallissa? ;)

Koristelun osalta panostettiin lähinnä pöytiin. Juhlatilana toiminut Manillan vanha viinatehdas Turussa  oli sen verran ihana tiiliseinineen ja rouheine fiiliksineen, ettei sinne juuri muuta tarvittu. Aivan ihana paikka! Pöydissä oli valkeat pöytäliinat ja poikittain asetetut pellavaiset kaitaliinat (joita btw voi halutessaan kysellä vuokralle kauttani...). Lisäksi oli valkeita terttuneilikoita erilaisissa lasipulloissa ja kaunis kattaus. Serveteistä oli taiteltu tasku menua varten ja nimilaput olivat skumppapullon korkeista tehdyissä pidikkeissä. Lisäksi tilaan oli levitelty eri puolille erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä. Siinäpä se kaikessa simppeliydessään :). Oli aivan ihanat häät, joissa aivan ihana pari sai toisensa!

Viikonloppu näyttää meikkiksen kalenterissa superkiireiseltä, palataanpas asiaan taas ensi viikolla.Silloin luvassa taas postauksia kesäisemmistä juhlista :). Ainakin baari ja karkkibuffa sekä bailaus ansaitsevat postauksen. Ehkäpä myös kimpun ja sukkanauhan heitto, yöruoka ja muutama muu random-juttu. Saas nähdä mitä tuleman pitää!

Kakkukahvittelua

Kun kaikki vieraat oli vihdoin saatu samaan paikkaan, oli vuorossa kakkukahvit. Tässä vaiheessa myös aukesi baari, josta oli mahdollisuus hakea itselleen kahviavecia tai muuta virkistävää juomaa. Mutta baarista enemmän piakkoin, tämän postauksen omistan ihan vain meidän herkulliselle kakulle!

Kakku meille tuli turkulaiselta leipomolta MBakeryltä, josta kirjoitinkin joskus aikaisemmin jo täällä enemmän. MBakeryn tuotteita saa nykyään muuten myös Turun kauppahalliin avatusta kahvilasta, josta voitte kurkata juttua vaikkapa täältä. Minäkin satuin olemaan kahvilan avajaisten aikaan Turussa ja pääsin herkuttelemaan sacherilla, joka on MBakeryn tuoterepertuaarissa uusimmasta päästä.

Meidän kakku oli vadelma-tummasuklaa, mutta päällinen oli "kustomoitu" meille sopivaksi. Tätä herkkua oli muuten tarjolla myös syyskuun lopun häissä, joissa oli kaasona :). Kakku oli todella hyvää ja vieraatkin sitä kehuivat. Ainoa miinus oli, että muistaakseni oli ollut puhetta kakun päällystämisestä värjätyllä ruiskutettavalla valkosuklaalla, mutta loppujen lopuksi kakuissa oli päällä sokerimassaa (tai jotain), josta en itse tykkää yhtään. Mutta pääasia, että sisältö oli hyvä! Päälliset pystyin hyvin jättämään lautasen reunalle. Ihanaa, että kakut oli meidän väreihin sopivia ja hiukan poikkesi muutenkin perinteisestä hääkakusta ulkonäöltään.

Toiveideni mukaan kakut oli värimaailmaltaan ja tyyliltään yhtenäisiä, mutta ei kuitenkaan kaikki keskenään identtisiä. Kakkutelineen taiteilin itse kirpputoreilta ja muualta keräämieni lautasten, viinilasien, jälkkärikulhojen ynnä muiden avulla. Liimailin kakkutelineet kasaan ja maalasin ne lopuksi spraylla saadakseni aikaan yhtenäisen setin. Tykkäättekö? Ainakin oli aikamoinen duuni! :) Kakun lisäksi tarjottiin valkosuklaa-karpalopikkuleipiä, jotka Panun äiti leipoi hääviikolla.

Itse kakun leikkaus eteni perinteisellä kaavalla paparazzien ristitulessa - ja minähän se tietenkin olin, joka polkaisi ensin. Polkaisusta kyllä käytiin keskustelua ennen leikkaamista, sulhaselle piti selventää, missä kohtaa polkaistaan. Hävinneeltä osapuolelta tuli palautetta, että voitin vain siksi, että käteni oli alla ja pystyin siksi ohjaamaan kakkulapiota paremmin... Niinniin!

Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen kakun pirteään ulkonäköön, oli aika sopiva meidän häihin! Ja hyvääkin oli :). Nams! Itse voin ainakin suositella MBakerya hääkakkuleipomoksi, sen verran mukavaa porukkaa ja hyvä palvelu. Kakunkin toivat meille paikan päälle!


Kuvat: Jori Heinonen, Ville-Samuli R ja Mikko M-T

Saaresta mantereelle

Ihanan laulufiilistelyn jälkeen voidaankin taas siirtyä hommassa eteenpäin. Jos et vielä ehtinyt katsoa sulhon valloittavaa lauluesitystä, niin kurkkaahan edelliseen postaukseen.

Kun saaressa oli ohjelma ja ruokailu ohi, lähdimme Panun, kuskin ja kuvaajan kanssa kohti jatkopaikkaa. Vieraat jäivät vielä hetkeksi saareen ja tulivat sitten perässä lauttakuljetuksella. Lautassa ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa, mutta jonkin verran juotavaa oli tarjolla. Onneksi oli kesäinen hellepäivä, eikä ihan kauhea myrsky :). Me itse menimme rantaan Särkänlinnan normaalilla yhteysaluksella. Siinä matkalla otettiin muutamia potretteja vielä ja sitten hypättiin autoon, jolla hurautettiin Otaniemeen jatkoille. Tuo auto oli muuten sähköauto, eikös oo aika siistiä? Kirkosta lähdimme historiallisella kaaralla ja jatkoille siirtyessä oli alla melkoisen modernia teknologiaa.

Otaniemeen päästyämme meillä oli vuorossa tervehdysskumpat ja halauskierros siellä olevien vieraiden kanssa. Vieraat olivat ennen meidän saapumista ehtineen nauttia herkkuja buffetin muodossa ja kuunnella koomikko Ferrix Hoviakin siinä sivussa. Kuulemma ruoka oli hyvää ja koomikkokin sai yleisön nauramaan.

Aika pian halausten jälkeen saapuikin jo pääjuhlasta lautalla saapuneet vieraat ja päästiin kakkukahveille. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Kuvat: Jori Heinonen & eräs ihana ystävämme, ethän kopioi luvatta!

Ihana Hanna...

Superisti säätöä... Mutta tässä tämä nyt olisi, ihana laulu jonka ihana aviomieheni minulle esitti hääjuhlassamme. Videolle on tallentunut koko päivän paras hetki, jopa ihanampi hetki kuin alttarille kävely.
Yksi video kertoo enemmän kuin miljoona sanaa, joten pidemmittä puheitta kehotan klikkaamaan PLAY!

Yksi evästys kuitenkin videon katsojille, minä olen aina inhonnut nenääni.





Kiitokset rakkaalleni tästä mielettömästä ylläriohjelmanumerosta!

Puheita, laulua, ruokaa, naurua

Kiitokset kaikille kommenteista edelliseen bidjettipostaukseen. Aika pitkään mietin, että postaanko aiheesta ollenkaan, mutta eihän se ollutkaan niin kamalaa. Toivottavsti tuo auttoi edes jotakuta budjetoinnin kanssa.

Nyt jatkan meidän juhlan läpikäyntiä, joka on kyllä venynyt tooooosi pitkäksi. Vielä kuitenkin riittää postailtavaa, toivottavasti jaksatte lukea. Nyt on vuorossa juhlan ravintolaosuus. Särkänlinnassa siis nautimme alkumaljat ja vastaanotimme kaiki halaukset ja onnittelut sisäpihalla. Sisäpihalta kiipesimme ravintolasaliin ylimpään kerrokseen. Ensin ihmiset etsiytyivät paikoilleen, meillä oli ihan nimen mukaan tehty plaseeraus. Sitten aika pian tarjoiltiinkin jo alkuruuat pöytään. Ruoka ravintolassa oli tosi hyvää, erityisen lämmöllä muistelen ihanaa jälkiruokaa! <3 Monilla tuntuu olevan niin, ettei hääpäivänä oikein tee mieli ruokaa, mutta ei minulla ainakaan ollut syömisen kanssa ongelmia. Vain yhtä asiaa rakastan enemmän kuin hyvää ruokaa ja se yksi asia on aviomies :).

Ohjelmaakin ravintolassa oli, tosin ei kovin paljoa. Lauluyhtye Järjestysmiehet esiintyi meillä kirkossa laulaen herkästi kappaleen Elämältä kaiken sain. Sama poppoo tuli meille pääjuhlaankin esiintymään muutaman kappaleen verran. Valikoimassa oli Mario Brosin tunnusbiisi hauskoilla sanoilla, Fear of the darkista lauluyhtyeen oma versio ja muutama muu hauska biisi. Harmi vain, ettei tuota esitystä ole ollenkaan videolla... :( Mutta esityksen lopussa oli ihana sulhasen järjestämä yllätys, Panu nimittäin lauloi Järkkäreiden taustatuella aivan mielettömän ihanasti Semmareiden biisin nimeltä Taina. Tainan tilalle oli toki vaihdettu sanoissa Hanna :). Siellä oli varmasti lähes kaikilla daameille tippa linsissä! Tämä yksi biisi onneksi on videolla ja pyhästi lupaan itkettää teitäkin tuolla videolla, kunhan saan sen järkevästi johonkin niin, että saan sen blogiin lisättyä.

Laulujen lisäksi ohjelmassa oli tietysti puheita. Ihania puheita kuultiin kaksi, toinen minun äitini pitämänä ja toinen Panun isän pitämänä. Puheet olivat ihania ja niihin mahtui sekä hauskoja että herkkiä kohtia. Äiti muunmuassa kertoi, että pienenä olin vannonut, että minusta tulee vanhapiika-assistentti, joka ajaa pappatunturilla ja tarakalla on pinkki läppäri. Noh, ei tullut vanhaa piikaa, ei tullut assaria eikä ole sitä pappatuntsaakaan, mutta pinkki läppäri mulla sentään on! Äitini antoi meille jopa puheen paperilla ihanaan itsetehtyyn koteloon säilöttynä, sitä voimme sitten lueskella tulevina vuosina hääpäivää muistellessamme. Panun isä on hieman tottuneempi puhumaan ja hänen puheensa tulikin melko luontevasti aivan ilman papereita.

Välissä pidimme myös taukoa, jotta ihmiset pääsivät ulos hengittelemään raikasta ilmaa. Samalla ehdimme ottaa hiukkasen kuvia perheen ja kaasojen sekä bestmanien kanssa. Olisipa aikaa ollut enemmän, jotta oltaisiin saatu muutamia kuvia kavereidenkin kanssa. Mutta eipä kaikkea voi saada aina :). Me myös yritimme olla ripeita omien ruokiemme kanssa ja ehtiä juttelemaan mahdollisimman monen vieraan kanssa. Aika vähän me ravintolassa siis istuimme paikallamme, enemmänkin kiertelimme ympäriinsä vieraiden joukossa. Jotenkin siinäkins sivussa ehti kuitenkin kummasti skumppaa juoda...

Juhlapäivämme sattui samalle päivälle kuin erään huippuihanan pikkuvieraan 2-vuotispäivä. Supersuuri kiitos Särkänlinnan ravintolapäällikölle Petrille siitä, että pikkumies ei jäänyt ilman synttärikakkua. Vihjaisin Petrille, että pikkumies täyttää vuosia ja sen jälkeen menikin ehkä muutama minuutti, kun pojalle kannettiin jo kakkua pöytään. Ihana pääsi puhaltelemaan kynttilää kakun päältä. Pian tuon kynttilänpuhalluksen jälkeen olikin jo aika hääparin lähteä eteenpäin kohti jatkoja. Koko päivä sujahti ohi niin kovin nopeasti, ravintolastakin piti lähteä jo aivan liian pian!