Potrettikuvat osa 1 / Tuomiokirkko

Hei kaikille piiiiitkästä aikaa. Olen ollut tosi huono blogaaja viime aikoina, mutta siihen on syy. Menossa on yksi intensiivinen projekti, jonka lopputulemasta ehkä joskus vielä kerron... Tuo vie aikaa melkoisesti, eikä iltaisin enää oikein ole mehuja kirjoitteluun. Viikonloppukin on mennyt lähinnä nollaillessa ja sohvalla maatessa. Mutta nou hätä, lupaan kyllä postailla ahkerammin, kunhan aikaa taas enemmän liikenee. Ja hei, teidän muiden kirjoituksia olen kyllä käynyt lukemassa, mutta enpä ole ehtinyt edes kovin moneen postaukseen mitään kommentoida.

Meidän kuvatkin alkavat olla valmiita ja kiitoskortit lähtevät postiin alkuviikosta. Siistiä! Siksipä voin pikkuhiljaa ruveta raottelemaan enemmänkin tuota kuvalaatikon kantta. Nyt siis tarjolla ensimmäinen osa potrettikuvaustamme, kuviahan otettiin useammassa eri paikalla. Tässä ensimmäisessä setissä Aleksanterinkadulla ja kirkon luona otettuja fotoja, olkaapa hyvät.

Kaikki kuvat: Jori Heinonen, ethän kopioi.

Yksityiskohtia: Socks'n shoes

Onpas muuten ihanaa, ihan kohta on viikonloppu!!! Huomenna tämä mimmi starttaa kohti Hämeenlinnaa ja Wanajafestiä, toivottavasti sää on suosiollinen eikä vettä tule taivaalta niskaan kovin paljoa :). Mutta vielä ennen viikonloppua hiukan häähömppää.

Kuten varmasti lähes kaikki tätä blogia yhtään pidempään seurailleet tietävät, jalassani oli hääpäivänä ihanat Minna Parikan Bellet, sellaisena fuksiansävyisenä totta kai! Kenkien pariksi löytyi jo kauan sitten Sokokselta fuksiat sukat sulholle, tosin ihan täydellisesti väri ei osunut kohdilleen, mutta mitäpä pienistä. Häähumussa ehdittiin myös napsaista näistä kuva Särkänlinnan laiturilla!

Nuo kengät olivat superhyvät jalassa, jaksoin niillä koko päivän noin yhdestätoista aina sinne puoleen yöhön saakka. Loppuillaksi laitoin jalkaani ihan vain varvassandaalit, joilla kreisibailasinkin sitten aamuun saakka. Yli kymmenen senttiä korkoa ei siis haitannut menoa yhtään, enkä edes kertaakaan (kovin pahasti) kompuroinut koroillani mukulakivetyksillä tai muuallakaan. I love my shoes!!!

Käykäähän muuten kurkkaamassa vähän lisää yksityiskohtia täällä.

Rakas aviomieheni

Eilen esittelin ihanat kaasoni, tänään esittelen teille oman ihanan, mahtavan, upean, rakkaan ja maailman parhaan aviomieheni. Minulla on ollut mieletön onni saada mies, joka on täydellinen juuri minulle! Sopivasti erilainen, kuitenkin niin kovin samanlainen. Rauhallisempi luonne tasapainottaa minun räiskyvämpää persoonaani ja harkitsevampi tapa toimia jarruttaa sopivasti minun spontaaniuttani. Ihana, kiva ja rakastava mies. Ja niin komeakin vielä <3!


Kuvat: Jori Heinonen

Panu valikoi häihimme lopulta harmaan saketin hopean värisellä kuvioliivillä ja pinkillä plastronilla. Harmaa olikin ehdottomasti paras mahdollinen valinta! Sakettipaketti vuokrattiin Niinattaresta, samalla vuokrattiin myös bestmanille samanlainen liivi. Plastron vuokrattiin erikseen Suomen pukuvuokraamosta, koska Niinattaressa eri ollut sopivaa sävyä. Noh, itse asiassa tämän kanssa kävi kyllä lopulta niin, että olisi ollut ihan sama ottaa se Niinattaresta, koska Panu kyseistä asustetta hakiessaan otti sitten väärän... Plastronin kun piti olla sellainen tummempi fuksia, mutta vasta hääpäivän aamuna huomasin, että sulho olikin hakenut kirkkaimman pinkin mitä löytyy. Tarkoitus oli ottaa se tummempi vaihtoehto, joka vilahti aikaisemmin täällä. :) Lopulta tuo kirkkaampi sointui kimppuuni todella hyvin ja erityisen hyvin myös minun äitini jakkuun, onhan se ihanaa kun sulho ja anoppi näyttävät hyvältä yhdessä, eikös! Eli  no harm done.

Panu oli hääpäivänä aivan ihana. PIti kimppuani, auttoi minua portaissa, tarvittaessa oikoi laahustani ja auttoi tunkemaan kaiken kankaan kyytiin autoon noustessa... Ja oi, lauloi minulle mielettömän ihanasti lauluyhtyeen kanssa Särkänlinnassa ja toisen kerran yllätti vielä bändin kanssa illemmalla. Särkänlinnassa ei kyllä monenkaan paikalla olevan naisen silmäkulmat tainneet pysyä kuivina. Taisi olla ihanin hetki koko hääpäivänä, jopa ihanampi kuin mikään hetki kirkossa. Näistä laulusuorituksista luvassa erikseen postausta, kunhan keksin, miten saan videoita ladattua tänne... Nyt saan vain herjan siitä, että lataus ei onnistu. Don't know why! :(

Rakas ihana aviomieheni sai minut tuntemaan itseni maailman kauneimmaksi ja ihanimmaksi morsiameksi! Jos osaisin laulaa, olisin itse laulanut hänelle tämän Marie Hinesin kappaleen häissämme:

Take a walk in the park

Holding hands in the dark

Steal a kiss beneath the stars

My heart beat fast as I looked at you

And I could tell yours was racing too

We fell at once, and never looked back

My love will never fail you

My arms will always save you

I will make you, I will make you mine

I swear to always fight for us, and

I swear no one can touch this love, oh

I will make you, I will make you mine

For always

We got caught in the rain

Just two kids at the end of May

Just trying to figure out what life could hold

See I don’t believe in chance

I think it’s the choice we make, oh

And I choose you for the rest of my days

My love will never fail you

My arms will always save you

I will make you, I will make you mine

I swear to always fight for us, and

I swear no one can touch this love, oh

I will make you, I will make you mine

For always

You are all I’d ever need

And you are more than I could hope you’d be

You are home to me

Rakkaat ja niin tärkeät kaasot

Minulla oli kolme kaasoa, ihania ja upeita naisia kaikki! <3 Iso kiitos heille kaikille kaikesta avusta ja tuesta, välillä olisi ehkä saattanut tämä morsian seota ilman noita järjen ääniä.

Kiitos rakkaat teille kaikesta! Valmisteluavusta, suunnitteluavusta, askarteluilloista, polttareista, shoppailuseurasta, siivousavusta, kaikesta antamastanne tuesta, avautumisen kuuntelusta, häähulluuden kestämisestä, hääpäivän sujumisesta, kauniista vihkipuheesta... Ja ennen kaikkea kiitos siitä, että olette olemassa!!! Elämäni ihanin päivä (tai siis ihanimmat päivät) ei olisi ollut sama ilman teitä, kiitos että olitte paikalla, olette korvaamattomia :). Näitä mieletömän ihania ja äärettömän tärkeitä naisia haluaisin kiittää vielä Bruno Marsin sanoin:


If you ever find yourself stuck in the middle of the seaI'll sail the world to find youIf you ever find yourself lost in the dark and you can't seeI'll be the light to guide you

Find out what we're made ofWhen we are called to help our friends in need

You can count on me like one, two, three, I'll be thereAnd I know when I'm need itI can count on you like four, three, two, and you'll be there'Cause that's what friends are supposed to do, oh yeahwoooooh woooooooooh yeah ,yeah

If you tossin' and you turnin' and you just can't fall asleepI'll sing a song beside youAnd if you ever forget how much you really mean to meEveryday I will remind you

Find out what we're made ofWhen we are called to help our friends in need

You can count on me like one, two, three, I'll be thereAnd I know when I'm need itI can count on you like four, three, two, and you'll be there'Cause that's what friends are supposed to do

You'll always have my shoulder when you cryI'll never let go, never say goodbye

You know you can count on me like one, two, three, I'll be thereAnd I know when I'm need itI can count on you like four, three, two, and you'll be there'Cause that's what friends are supposed to do

You can count on me 'cause I can count on you

Herkistelyosuuden jälkeen vielä vähän muutakin... Kaasojen pukeutuminen on puhuttanut täällä blogimaailmassa aika paljonkin. Saako morsian / hääpari vaatia kaasoja pukeutumaan tietynlaisiin mekkoihin? Kuka mekot maksaa? Mikä väri? Jne jne... Meillä tämä meni niin, että toivoin kaasoilta yhtenäistä linjaa, mutta en tiettyä väriä enkä samanlaisia mekkoja. Sen verran väreistä sanoin, että olisi kiva jos jotenkin toimise teemavärien kanssa, eli ei esim. oranssia tai vihreää mielellään. Ja kaasot maksoivat  mekkonsa itse. Tietysti, jos olisin asettanut tiukat kriteerit, olisin tottakai maksanut mekot itse!

Kaasot päätyivät lopulta tilaamaan mekkonsa Jen Jen Houselta. Yhden illan surffailun jälkeen suunnilleen oli päätetty, millaiset mekot kaasot hankkisivat ja kangasnäytteet laitettiin tilaukseen, Vaihtoehtoina oli pinkki ja luumunvärinen sifonki, yllätyin hiukkasen siitä, että kaasot päätyivät pinkkiin ;). Kaikilla oli pitkät sifonkiset puvut, joista jokainen oli hiukan eri mallinen. En pannut pahakseni, kaasoilla oli loppujen lopuksi juuri sellaiset mekot kuin olin salaa toivonutkin!

Ja kiinnostuneille kokemuksia mekkofirmasta: Yleisesti kokemus JenJenHousesta oli hyvä, mekot tulivat nopeasti, väri oli kangasnäytteen mukainen ja laatu oli hämmästyttävän hyvää! Yhdellä kaasolla oli mekko, josta hän ei lopulta livenä niin paljon tykännyt, mutta joka ainakin minusta näytti varsin hyvältä. Tämän kokemuksen perusteella uskallan kyllä suositella kyseistä putiikkia ainakin simppelimpien mekkojen osalta.

Ninkan tytöt tekivät kampaukset ja meikit myös kaasoille. Järjettömän kauniita naisia minulla oli ympärilläni hääpäivänä! Eikös vain? Kimput kaasoille sidoin samalla kun tein omanikin ja nuo hartiahuivit löysivät tiensä kaasojen kiitoslahjoihin Stockmannin hyllystä. Myös ihanaisten helmikorut olivat antamiani kiitoslahjoja. Noista kiitoslahjoista pitäisi muuten tehdä oma postauksensa myös...

Sekavan postauksen loppuun vielä pari sanaa myös Bestamnin asusta :). Bestmanilla oli tumma puku sekä samanlainen liivi kuin Panullakin. Lisäksi hänellä oli teemaväreihin sointuva solmio, jonka annoimme hänelle lahjaksi ja tietysti viehe. Kokonaisuudessaan oikein näyttävä poppoo! Mitäs tykkäätte?


Postauksen kuvat: Jori Heinonen

Help needed! Kampaaja Turusta?

Kuva täältä.

Helou kaikki ihanaiset Turkulaiset lukijani! Ja miksei muutkin tietysti. Nyt on vuorossa postaus, joka ei liity omiin häihini mitenkään. Mutta jotta pysytään ruodussa, niin häälinjalla mennään tälläkin kertaa :).

Enpäs ole tainnutkaan täällä vielä mainita, mutta syyskuun lopussa tanssitaan ihanan parin häitä ja minä olen saanut suuren kunnian olla yksi kaasoista. Nytpä tähän kaason tehtävään liittyen kyselen teiltä apua. Ja apu on tosiaan tarpeen!

Häät järjestetään Turussa ja hakusessa on kampaaja/meikkaja sieltä suunnilta. Mieluiten mahdollisimman läheltä Turun Radisson Blu Marina Palacea. Kuka osaisi suositella hyviä tekijöitä? Mielellään tietysti kampaus ja meikki saman katon alta, mutta ei ole välttämätöntä sekään. Onko kellään kokemuksia / tietoa esim. seuraavista:

- Unik
- Butik
- Rock'n Style
- Hyvän ilman parturi-kampaamo
- Kauneushuone Crystal
- Kauneuskeskus Monalisa
- Kauneuskeskus Plaza
- Groove Hair
- Kauneuskeskus Wilhelmina
- Parturi-kampaamo Ilme

Auttakaahan kaasoa ja morsianta hädässä ;). Meillä kun ei ole hajuakaan Turkulaisista kauneusalan ammattilaisista, kun ei asustella kumpikaan siellä päin.

Ja tietysti, jos joku alan osaaja sattuu tämän postauksen lukemaan, niin viestiä vaan tulemaan tähän suuntaan!osoite löytyy sivupalkista.

Ihana kamala valokuvaus

Taksissa matkalla kohti kirkkoa, perhosia mahassa ja sopivaa jännitystä ilmassa :) Kuva: Jori Heinonen

Jos olet tuleva morsian (tai miksei sulhanenkin), luehan tämä teksti erityisen huolella. Haluan nimittäin jakaa kokemuksiani valokuvauksesta ja siihen liittyen antaa myös pari vinkkiä.

Hääpäivä on yhtä hässäkkää alusta loppuun, teit niin tai näin, tulee jossain vaiheessa hoppu eikä siinä hulinassa oikeasti jaksa ajatella kovinkaan järkevästi. Päivä on niin ihana, että haluaa keskittyä vain siitä nauttimiseen eikä niin sanotusti ole huolta huomisesta. Koska päivän aikana ei ehdi todellakaan keskittyä kaikenmaailman pikkujuttuihin, jää myös valokuvausasiat helposti taka-alalle. Ylipäätään juhlahumussa tulee hiukan sellainen hälläväliä-fiilis, kaikki on vain niin ihanaa, ettei asioista jaksa stressata!

Itseäni harmittaa muutamat valokuvaukseen liittyvät jutut aika paljon, mutta se ei missään nimessä johdu meidän kuvaajasta! Kaikki otetut kuvat ovat ihania ja niistä hehkuu ilo ja onni. Kuvia on paljon ja vielä enemmän, mutta koska mikään ei ole täydellistä, niin aina jää jossittelun varaa. Harmitukseni liittyykin lähinnä siihen, että päivän aikana ei tullut otettua kaikkia kuvia, joita olisin halunnut otettavan. Meillä ei ole yhteiskuvia polttariporukasta, kuvaa minusta ja isäpuolestani ei ole lainkaan lukuunottamatta alttarille kävelyä, kaasojen kanssa tuli otettua aivan liian vähän kuvia ja kokonaan ottamatta jäi kuva kunkin kanssa erikseen. varsinaista sormuskuvaa ei otettu missään välissä eikä kuvaa esimerkiksi sulhasesta ja sulhasen äidistä/isästä jne jne jne. Mutta nuo kaikki tuollaiset ovat asioita, joita kuvaaja ei voi tietää. Kuvaaja ei ole ajatustenlukija eikä siis osaa arvata, mitä kaikkea pitäisi kuvata. Eikä yksi kuvaaja tietysti ehdikään kaikkea kuvaamaan! Juttelinkin aiheesta jo Lauran kanssa ja hän tuntui harmittelevan ihan samoja juttuja. Meillä oli harrastajakuvaaja ja heillä ihan ammatilainen, joka kuvaa häitä työkseen, silti harmituksen aiheet ovat yhteiset. Kuvaajan taidoista ei siis homma ole kiinni vaan siitä, että meillä jokaisella on taipumusta tavoitella täydellisyyttä ja kun totuus onkin se, ettei mikään ole täydellistä, niin iskee harmitus.

Kannattaa siis varautua siihen, ettei kuvaus mene juuri niinkuin olisit halunnut. Jotain mitä olisit ehdottomasti halunnut, puuttuu  kokonaan ja jostain asiasta on vaikka miten monta kuvaa joka suunnasta. Joku juttu on myös aina tyhmästirajattu. Sinulla on potreteissa omasta mielestäsi tyhmä ilme tai joku hius hassottaa tai puvun helma on huonosti tai... Tai vaikka päivä on pilvinen, jolloin et saa kuviin sitä ihanaa sinistä taivasta, joka oli niissä esimerkkikuvissa, jotka löysit Style Me Prettystä tms. Älä siis haaveile liian yksityiskohtaisia haaveita!

Meillä oli varsinaisen kuvaajan lisäksi kaksi kaveria, jotka kuvasivat erityisesti ykstyiskohtia, kuten kattausta, kukkia, menukortteja yms, yms ja tämä oli tosi hyvä ratkaisu, kuvaajamme sai keskittyä meihin eikä hänen tarvinnut huolehtia kaikista pikkujutuista.


Muutama vinkki kuvausta ajatellen:

- Potretit kannattaa ottaa ajan kanssa, kiireessä hommasta ei tule mitään. Jos olette miettineet ottavanne potretit vihkimisen jälkeen tiukalla aikataululla, miettikää vielä kerran. Varmasti on ihana ajatus, että näette toisenne alttarilla ensimmäisen kerran häääivänänne, mutta kuvat säilyvät pitkään ja varmasti harmittaa jälkeenpäin, jos ne ovat sinne päin. Varatkaa ainakin riittävästi aikaa ja vieraille jotain tekemistä kuvauksen ajaksi!

- Etsikää kuvaajalle muutama fiiliskuva ja jos haluatte erityisesti jonkun tietyn poseerauksen (esim. toisinnon kihlakuvasta tms), kertokaa siitä kuvaajalle mieluiten jo etukäteen.

- Miettikää, kenen kanssa ehdottomasti haluat yhteiskuvia. Perhe, kaasot, bestmanit, ystävät, kummitäti jne. tee näistä lista ja pyydä esim. kaasoa huolehtimaan, että kuvat tulee otettua. Jos kuvaaja on palkattu ammattilainen, ei hän tunne vieraita ja hänen on varmasti aika hankala huolehtia, että kaikki kuvat tulee otettua.

- Varatkaa ohjelmaan aikaa ihan vain kuvien ottamista varten. Esim. ruuan ja kakun välissä voisi olla näppärä rako, tällöin voi ottaa kuvia kaikista niistä, joiden kanssa kuvia haluat. Samalla myös vieraat voivat tulla omilla kameroillaan räpsimään kuvia.

- Pyytäkää mahdollisuuksien mukaan jotain juhlavierasta ottamaan kuvia yksityiskohdista, jos siis yksityiskohdat ovat teille tärkeitä.

- Mietti etukäteen, millaisia kuvia esim. kaasojen/bestmanien kanssa haluatte. Myös kuvaajilla on yleensä hyviä ideoita!

- Miettikää muutenkin, mitä kuvia haluatte ja tehkää niistä lista kuvaajalle. Ei kuitenkaan ole kovin järkevää työntää sadan kohdan listaa kuvaajalle, mutta parikymmentä tärkeää juttua varmasti voi listata. Esimerkiksi Juha Sompinmäki on koonnut niin sanottuja must have -kuvia tänne, sieltä voi ainakin poimia suosikkejaan. Muistakaa kuitenkin, että kuvaaja osaa hommansa eikä häntä liikaa kannata ohjailla.

- Pihistäkää mieluummin jossain muussa ja palkatkaa ammattilainen kuvaamaan. Valitkaa kuvaaja huolella portfolioiden perusteella ja ottakaa se, jonka tyyli eniten miellyttää teitä.

- LUOTA KUVAAJAN AMMATTITAITOON! Kuvaaja osaa kyllä etsiä parhaat kuvakulmat ja parhaat valonsuunnat sun muut.

- Älä odota täydellisyyttä, odota parasta mahdollista lopputulosta.

- Älkääkä herranjestas sentään rakennelko pilvilinnoja jenkkihääsivuistoilta löytyvien kuvien varaan. Lopettakaa se netissä surffailu NYT! :)


Näillä eväillä siis eteenpäin. Toivottavasti tästä oli jollekulle hyötyä ja vinkeistä jotain apua. Ainakin siihen, että osaa varautua juhlien jälkeiseen harmitukseen ja siihen, ettei kaikkea voi saada.

Yksityiskohtia: Hääparin pöytä

Särkänlinnassa istuimme samassa pöydässä kuin kaikki vieraatkin, eli meillä oli paikka pöydän keskellä siten, että meitä vastapäätä ei istunut kukaan, vaan siihen jäi tyhjät paikat, jotta vieraiden on helpompi tulla juttelemaan meille. Käytännössä kuitenkin homma meni niin, ettei siihen kovin moni uskaltanut tulla ja me kävimme kiertelemässä pöydässä ja juttelemassa mahdollisimman monien kanssa. Se toki on vain fakta, ettei kaikkien kanssa ehdi välttämättä puhua, päivä kun on aikamoista härdelliä! Pahoittelut siis siellä ruudun takana tiiraileville vieraille, joiden kanssa jäi juttelu hieman vähäisemmälle... Ei siinä hässäkässä yksinkertaisesti vain ehtinyt :).

Smökissä meillä olikin sitten oma erillinen pöytämme, jossa söimme kakun ja joka sen jälkeen toimi lähinnä skumppalasin ja -pullon lepäilypaikkana, jatkoilla nimittäin aika vähän istuimme pöydässä. Siellä enemmänkin pyörimme ympäri ja juttelimme vieraiden kanssa ja tietysti bailasimme hikipäisinä! Hääparin pöytään ei muuten muistettu hankkia kunnollista skumppacooleria, onneksi näppärä henkilökunta keksi naamioida muovivadin hiukan kauniimmaksi  mm. folion avulla.

Smökissä hääparin pöytä oli aseteltu muista pöydistä erilleen tanssilattia reunaan. Pöydän päällä oli ripusteltuna pompomeja ja koristeena pöydässä oli itse tekemäni kukka-asetelma. Ja pakkohan mun oli perjantaina vielä viime hetken kiireessä raapustaa nuo "Mr Right" ja "Mrs Always Right" -kyltitkin tuohon. Myönnän nimittäin, että minulla on vähän paha tapa kuvitella olevani aina oikeassa... ;) Tuoleilla meillä oli Love-tyynyt ja lisäksi pöytään tuotiin kukka-asetelman eteen vielä Särkänlinnasta Live Love Lough -koriste ja laitettiin maljakko kimppua varten. Ai niin ja olihan nuo meidän rakkaat tupsulakitkin tuossa odottamassa tupsujen solmimista!


Tämänkin postauksen otokset Ville-Samulin käsialaa.

P.S. Myydään ja vuokrataan -sivua muokattu, mm. yllä näkyvät tyynynpäälliset kaupan :) 

Leijonia ja luksusta

Jippajei, meillä alkais olla niinkun häämatka varattuna. Pikareissullahan käytiin Lontoossa heti häiden jälkeen, mutta nyt on sitten varattu myös pidempi reissu. Saimme häävieraiden avustuksella kartutettua matkakassaa ja pääsemme unelmiemme honeymoonille Afrikan suuntaan. Ensin muutama päivä safarilla Keniassa ja sitten nauttimaan luksuselämästä paratiisiin nimeltä Mauritius. Ah!

Päädyimme varaamaan matkamme Helin Matkoilta, josta löytyi selkeästi asiantuntemusta nimenomaan Afrikan reissuista. Se, mitä meille on nyt luvassa, on aikamoista; kahden viikon unelmareissu täynnä onnea ja elämyksiä. Lennämme Suomesta Amsterdamin kautta Nairobiin ja siellä olemme yhden yön. Nairobista starttaamme seuraavana aamuma safarille, joka kestää 5 yötä, joista kolme on ihan hotelliöitä ja kaksi yötä yövymme "teltassa", eli sellaisessa tolppien päälle rakennetussa majassa, joka on vähän samantyypinen kuin tapahtumateltat täällä Suomessa. Ei siis varsinaisesti mikään kupoliteltta, mutta ei mökkikään. Siellä sitten kuuntelemme toistemme kainalossa viidakon ääniä... <3 Safarilla käymme Masai Maran luonnonpuistossa, Lake Naivashalla sekä Amboselin luonnonpuistossa, jonka jälkeen palaamme Nairobiin ja lennämme nauttimaan elämästämme Mauritiuksella. Toivottavasti bongaamme safarilla mahdollisimman paljon jänniä eläimiä, ainakin kirahveja ja leijonia ja virtahepoja ja...

Mauritiuksella ollaan 8 yötä; neljä yötä hotellissa nimeltä Le Victoria ja neljä yötä hotellissa nimeltä Shandrani. Molemmissa meillä on All inclusive, joka saattaa ensin kuulostaa aika laimealta, mutta eipä ole sitä ollenkaan. Mauritiuksen all inclusive on hiukan eri juttu kuin monissa muissa lomakohteissa; pakettiin sisältyy paitsi ruokaa ja juomaa suunnilleen niin paljon kuin jaksaa syödä ja juoda (mm. unlimited amount of french champagne from 6 pm...), niin myös alytön määrä kaikkea aktiviteettia, kuten vesihiihtoa, kajakkeja, golfia, snorkalausta, tennistä, maastopyörän vuokrausta, hierontaa jne jne jne. Ja myös juomatarjoilu suoraan rantatuoliin ;). Lisää tuosta all inclusivesta voi kurkata esim. täältä.

Kahden viikon unelmaloman jälkeen lennetäänkin sitten takaisin Suomeen Pariisin kautta. Aika huikealta minusta kuulostaa! Mitäs te olette mieltä? Kuvat kertovat tietysti enemmän kuin tämän postauksen tekstit yhteensä...

Kuvat:
Helinmatkat, Sopa Lodges, Beachcomber ja Sekenani Camp sekä Karen Blixen Camp.

Juhlapaikkamme vol 2, Servin Mökki / kattaus

Kirjoittelin aikaisemmin Särkänlinnasta, nyt vuorossa on toinen juhlapaikoistamme, nimittäin Servin Mökki (tuttavallisemmin Smökki) Otaniemessä teekkarikylässä. Smökissä olisimme toki voineet järkätä vaikka koko juhlan, mutta koska se on tässä lukemattomien opiskeluvuosien aikana lukemattomissa eri bileissä nähty niin moneen kertaan, niin koko juhlan järjestäminen tuntui jotenkin ei-niin-kivalta ajatukselta. Vähän sama kuin Panun asuvalinta; frakki on suoraan sanottuna vuosien varrella niin moneen kertaan dokattu, ettei se enää meille tunnu niin kovin juhlalliselta, vaikka ihana asu onkin.

Siispä Smökissä järjestettiin juhliemme jatkot sekä tarjottiin osalle vieraista hääillallinen. Koska tilasta haluttiin juhalava, nähtiin koristelun kanssa aika paljon vaivaa. Ihan oma stroorinsa on tietenkin älytön määrä pompomeja, mutta lisäksi myös kattaukseen koitettiin panostaa parhaamme mukaan, jotta pöydätkin näyttäisivät juhlijoille mahdollisimman ihanilta :). Tämä postaus keskittyköön tuohon kattaukseen, yleiskuvia ja lisää yksityiskohtia luvassa myöhemmissä postauksissa.

Kaverilta saatiin lainaan valkoiset pöytäliinat ja kankaiset servetit, pelkästään jo niillä saa aikaan aika juhlavan fiiliksen. Lasit ja aterimet oli katettu valmiiksi pöytään, lautasen virkaa kattauksessa toimitti kakkupaperi ja lautasliinaa koristi rakkaan pikkusiskon omin käsin tekemä lautasliinarengas. Lautasliinarenkaat oli tehty vessapaperirullista ja samoin lahjarasiat, blogiani pidempään seuranneet varmasti muistavat eeppisen vessapaperirullakeräysrumban, kun rullia tuli nyysittyä työpaikan vessastakin. Tyhjänä toki! Lisäksi pöytiin laitettiin paljon turkooseihin lasipurkkeihin ja kukkien lisäksi purkeissa oli maalattuja käpyjä. Kukkien osalta en ollut lopputulokseen ihan kovin tyytyväinen, mutta siitä lisää joku kerta erillisessä kukkapostauksessa...

Plaseerauskin oli Smökkiin tehty ja siksipä myös paikat oli nimetty. Nimilaput toteutettiin laittamalla ne tuoleihin lastusatiininauhalla. Niistä tuli kyllä kivat! Koska halusimme myös, että jatkoille kutsutut vieraat tuntisivat itsensä oikeasti tärkeiksi meille, kirjoitimme Otaniemen vieraille viestin. Jokaiselle vieraalle laitettiin tevehdys/menukortti, jossa toisella puolella oli menu ja toisella puolella teksti:

HYVÄT YSTÄVÄT

Mieletöntä, että te kaikki olette tulleet 

juhlistamaan yhteistä matkaamme! Se 

merkitsee meille todella paljon. Kiitos 

kaikesta tuesta, rohkaisusta, rakkaudesta, 

ilosta ja naurusta, joita olette tuoneet 

elämäämme vuosien varrella. Teillä 

jokaisella on oma tärkeä osanne 

muistojemme palapelissä.

Nyt muistojemme palapeleistä on tullut yksi 

yhteinen palapeli, johon saamme tulevina 

päivinä, vuosina ja vuosikymmeninä kerätä 

uusia upeita osasia. Tämä ilta on varmasti 

yksi koko palapelin hienoimmista palasista. 

Toivottavasti te kaikki nautitte tästä 

ihanasta illasta ja kaikista niistä hetkistä, 

jotka vielä tulevina päivinä saamme jakaa 

kanssanne. Juhla voi alkaa!

Tuosta jokainen juomalauluja / teekkarilauluja tunteva voi bongailla insiderin ;). Pidemmittä raapustuksitta tässä taas kuvakimara. Nämäkin kuvat Ville-Samulin ottamia.

Ruokaa vol 1: Jatkovieraiden ruoka

Meillä oli serkkuja ja kavereita kutsuttu jonkin verran vain jatkoille. Näille 40:lle ihmiselle oli laitettu kuitenkin pöytä koreaksi ja tarjolla oli ns. kylmä buffa, jonka vieraat pääsivät nauttimaan ennen hääparin saapumista. Ruokajuomaksi oli kahta eri punaviiniä, valkoviiniä sekä teekkarihenkisesti kossusnapsi. Kuohuvaa hörpittiin hääparin saapuessa.

Buffet oli kokonaan minun käsialaani suunnitelman osalta, toteutuksesta huolehti kaksi kaasoa ja yksi ystävä. Itse ehdin välillä käydä keittiössä kipaisemassa ja antamassa lisäohjeita :) Listalla oli:

Tryffelillä maustettu vihreä salaatti

Caesar-salaatti

Kisir-salaatti bulgurvehnästä

Kutunkuutiot

Oliivit

Marinoidut herkkusienet

Aurinkokuivatut tomaatit

Valkosipulinen savulohi

Katkarapuskagen

Yrttinen paahtopaisti

Leipä & Levite

Huhujen mukaan ruoka oli hyvää ja vieraille tuli vatsat täyteen. Buffan "jämät" tarjottiin yöruuan ohessa ja viimeistään silloin meni loputkin, ei nimittäin sunnuntaina löytynyt kylmiöstä juuri mitään.

Ruoka oli suunniteltu siten, että lähes kaiken sai tehtyä valmiiksi edellisenä iltana, lauantaina juhlissa töissä olleille jätettiin vain ohjeet ja vihersalaatin teko sekä leivän leikkaaminen. Ja ehkä pari muutakin pientä juttua, mutta ei siis kovinkaan paljoa hommaa. Hintaa tälle buffalle tuli itse tehtynä noin kympin verran tai vähän ehkä vajaakin, eli superedullista, sanoisin. Erikoisuuksina listalla oli Kutunkuutiot, jotka matkasivat juhliimme Kurikasta asti, siellä nimittäin on Vatajanrannan vuohitila, jossa äitinikin käy töissä lypsämässä ihania pieniä sorkkajalkaisia. Lisäksi oli Kurikasta valkosipulista savulohta, ehdottomasti yksi parhaista savukaloista joita olen itse koskaan syönyt! Tässäkin pieni trikki, sillä pikkuveljeni tyttöystävän isä on tuo kalakauppias :). Eli siis niin sanotusti lähiruokaa, mutta kauemmas kuljetettuna. Minusta on aika kiva, että menussa oli tarjolla myös ruokia, joilla on jokin tarina kerrottavanaan.

Halusimme, että myös jatoille kutsutut vieraat tuntevat itsensä oikeasti häävieraiksi ja pääsevät nauttimaan juhlatunnelmasta ja iloisesta fiiliksestä. Siksipä päätimme järjestää heille myös jotain ohjelmaa ennen hääparin saapumista. Ruokailun ohella vieraita viihdytti komiikkamies Ferrix Hovi, joka oli kuulemani mukaan heittänyt myös ihan hyvää läppää. Ferrixin lopetettua oma osuutensa saavuimmekin paikalle ja oli aika nostella maljoja. Alla vielä iloksenne muutama räpsy ruokatarjoilusta, maistuisiko teille?



Kuvista olemme kiitollisia kaverillemme Ville-Samulille.