Onnellisen auringon alla

Kun tämä postaus pamahtaa ruudulle, me olemme nauttimassa lomasta ja toisistamme, ja väittäisinpä että aika onnellisina. Täytyy kyllä sanoa, että tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, että olen lomani todella ansainnut. Töissä on ollut aika rankkaa ja siihen päälle vielä dipan kirjoittelua, niin eipä ole ollut tekemisen puutetta viime aikoina. Olen isosti onnellinen, että yksi kaasoistani palasi äitiyslomalta töihin ja olen saanut rästihommia pois pöydältä, muuten ehkä olisi jonkinlainen breakdown uhannut vakavasti. Kiitos siis ihanalle kaasolle mielenterveyteni pelastamisesta!

Tuntuu myös siltä, että on hyvä päästä välillä häähulinaa karkuun. Jotenkin hääjärjestelyt vie nyt niin paljon aikaa ja ajatuksia ja alkaa iskeä sellainen hää-ähky, pieni breikki tekee saletisti enemmän kuin hyvää. Etenkin, kun viime aikoina on pari asiaa häihin liittyen nyppinyt oikein kunnolla, vaikka enimmäkseen tämä häähömpötys on kyllä superihanaa! Kutsutkin tipautettiin postiin ennen reissua, niistä luvassa oma postauksensa, kunhan ovat varmasti saavuttaneet määränpäänsä.

Kun reissusta tullaan, onkin itse asiassa tasan kaksi kuukautta siihen, kun meistä tulee virallisesti aviopari. Huhheijaa, aika menee ihan supervauhdilla eteenpäin, apua!

Ihana Äiti!

Tänään on ollut kaikinpuolin aika hyvä päivä ja kirsikkana kakun päälle posti toi ihanan paketin suloisen viestin kera. Eikös minulla olekin aivan huippu äippä? :)

Tämä morsian starttaakin huomenna ennen kukon kiekaisua kohti lämpöä, I-H-A-N-A-A! Suklaisen makeaa pääsiäistä kaikille, "nähdään" taas huhtikuussa.

Happy happy, joy joy

Nyt ollaan ihan supeeeeeeerhappy! Vantaan käräjäoikeudesta tuli viesti, että sieltä löytyy vihkijä päiväsaikaan. JEEE! Me päästään naimisiin juuri silloin kun halutaan, aika siistii! Taas on rouviintuminen askelen verran konkreettisempaa.

Koristusta kaulukseen

No niin! Back in business, ainakin muutaman päivän ennen Teneriffan reissua :). Pian pääsee oikein kunnolla turisteilemaan.

Olipas kiva sunnuntai, käytiin Turussa maistelemassa MBakeryn herkkuja, onpas hääkakun valinta muuten huisin vaikeaa! Seurana retkellä oli myös tästä blogista tuttu pariskunta, mikäs meillä oli ajellessa aurinkoisessa kevätsäässä. Kirjoittelen lisää tämän päivän reissuilusta lähiaikoina...

Mutta aloitetaanpa varastoon kertyneiden postausten purkaminen sieltä vanhimmasta päästä, jotta päästään ajan tasalle. Uskomatonta, miten sitä meneekään pasmat sekaisin, jos netti pätkii. Oonkohan ihan hiukan liian kiinni näissä nykyajan teknisissä hömpätyksissä? Jonossa kauimmin on tainnut odotella postaus vieheistä, joten olkoon se päivän aihe.

Samalla kun tein kattauskokeilua, kokeilin myös vieheen tekemistä. Testailin hvyin simppeliä vaihtoehtoa, johon laitoin fuksian neilikan, yhden kävyn ja hiukan vihreää lisäksi. Eipä ollut kovin vaikeaa ja aika nätti tuli!

Tällä linjalla varmaan siis mennään sitten häissäkin, minun kimppuuni tulee myös noita käpyjä, joten sopivat yhteen varmaan aika kivasti :). Sulhon lisäksi vieheen rintapieleensä saavat bestman ja molemmat isät.

Palataan taas asiaan, stay tuned!

Hengissä ollaan...

Moimoi! Pikaisena padilla tehtynä päivityksenä kerron, että hengissä ollaan! Blogihiljaisuus selittyy sillä, ettei meillä edelleenkään ole nettiä kotona, joten kunnollisten postausten tekeminen on hiukan heikkoa...

Mutta hommat etenee, kutsut lähtee toivottavasti ens viikolla ja sulhasen vaatteet on saatu radiohiljaisuuden aikana päätettyä :). Niin ja huomenna Turkuun kakkuja maiskuttelemaan, nams!

Lupaan postata heti, kun meidän piuhojen kautta saadaan taas tuo intternetti futaamaan.

Perjantaipohdintaa

On ollut taas vähän hiljainen viikko blogissa. Suurimpana syynä kenties se, että kotona ei ole tällä hetkellä nettiä. Meidän taloyhtiössä nettipalveluita on tarjonnut mm. yksi pieni yritys (ja myös kaikki isot tietysti), joka meni konkurssiin. Ensimmäisen tiedotteen jälkeen kyselin, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja sain vastauksen, että palveluiden päättymisestä ilmoitetaan erikseen. Sunnuntaina tulimme Himokselta kotiin ja huomasimme, että netti oli poikki. Eipä näkynyt mitään ilmoitusta asiasta erikseen... Eikä ole tällä viikolla ollut aikaa hoitaa asiaa. Ärrrrrsyttävää!

Mutta siis, perjantain kunniaksi ajattelin pohtia sitä, miksi haluan mennä naimisiin. Olemme olleet yhdessä suunnilleen kahdeksan vuotta, siinä välissä noin yhden vuoden enemmän ja vähemmän erossa. Tuntuu siis, että keskimääräistä hääblogaajaa pidempi seurustelurupeama on takana, toki pidempiäkin täältä blogimaailmasta löytyy! :) Miksi siis naimisiin ja miksi juuri nyt?

Jo aika nuoresta saakka olen ajatellut, että menen naimisiin, kunhan sopiva mies osuus kohdalle. Se on tavallaan ollut itsestään selvää. Ja nyt on osunut. Olen löytänyt ihmisen, joka sopii minulle ja jolle minä sovin. Meillä on kivaa yhdessä, meillä on suunnilleen samanlaiset elämänarvot ja haaveet, tulevaisuudesta ajatellaan aika samalla tavalla. Yksinkertaisesti on hyvä olla yhdessä!

Avioliitto on minulle luonnollinen seuraus hyvästä ja toimivasta parisuhteesta, vaikka on toki niitäkin pareja, jotka eivät koskaan mene naimisiin ja elävät koko elämänsä onnellisina yhdessä. Koen avioliiton lopullisena sitoutumisen osoituksena ja lupauksena siitä, että tulevaisuudessakin lupaan tukea toista, rakastaa ja ihan  vain olla lähellä. Avioliitto merkitsee lupausta siitä, että en luovuta, vaan hankalampinakin hetkinä teen kaikkeni ja yrittää parhaani. Mitään ruusuisia käsityksiä  minulla ei ole siitä, että avioliitto olisi jonkinlaista pumpulissa elämistä. Kyllä minua jatkossakin vituttaa se, että mies syö minun seuraavan päivän lounasevääni! Ja saattaapi joskus ottaa päähän joku vähän isompikin juttu, mutta on niistä tähänkin asti selvitty :).

Ja miksi juuri nyt naimisiin? Meillä ei ole hääpäivään liittyen mitään tarinaa. Ei ole viittä vuotta ensitapaamisesta, ei ole kihlauksen vuosipäivä eikä mikään muukaan vastaava. Päivä nyt vain sattui valikoitumaan kalenterista. Tämä kesä on myös omalla tavallaan hyvä ajankohta häiden järjestämiseen. Opiskelut alkavat olla ohi ja siirrytään muutenkin ns. uuteen vaiheeseen elämässä, joten on aika luontevaa mennä naimisiin nyt. Ja eipä meillä aikaisemmin olisi ollut varaakaan... Se nyt vain tuntuu hyvältä ajatukselta, että naimisiin mennään tänä kesänä, se sopii meille. Pian minusta tulee vaimo!

Tällainen perjantaipohdinta tänään. Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaahan ottaa rennosti :). Tämä tyttö lähtee taas kerran iltapukujuhlimaan, postauksia odotettavissa seuraavan kerran ensi viikolla!

P.S. Postauksen kuvat: "Itte tein"

Aurinkoisempi päivä!

Kuva

Kiitos kaikille eilisen postauksen kommenteissa tsempanneille :). Yön yli nukkuminen auttaa kummasti, ja tietty myös nuo hyvät vinkit!

Päätettiin eilen, että jos vihkijää ei päivällä saada, niin sitten hoidetaan homma illemmalla. Eikä se iltakaan niin kovin kamala vaihtoehto olisi loppujen lopuksi, ruokailusysteemit saa kyllä ratkaistua, jos tahtoo. Vaikka se ehkä lisääkin vähän säätämisen määrää.

Ja soitin myös tuonne käräjäoikeuteen ja siellä selvittävät, olisiko joku vihkijöistä vapaana kyseisenä päivänä, alustava arvaus oli, että vihkijä järjestyy sitä kautta. Jei! Odottelen yhteydenottoa sieltä, viikon sisällä pitäisi kuulua vastausta. Ja jos Helsingin käräjäoikeus ei tärppää, niin sitten voi kokeilla muita vaihtoehtoja.

Tänään on siis aurinkoisempi päivä, ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Itkupotkuraivarit!

Kuva

Voihan virastot. Voihan maistraatti. Voihan vihkiminen. Voihan (tähän valitsemasi ruma sana)!

Laitoin kyselyn vihkijän varaamisesta suunnitellulle siviilivihkimispäivälle ja sain Helsingin maistraatista vastauksen, että eivät suorita vihkimisiä virka-aikaan maistraatin ulkopuolella. Noh, kyselyä seuraavaksi Länsi-Uudenmaan maistraattiin, joka vastasi niin ikään kieltäväsi. Ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja viestiä Itä-uudenmaan maistraattiin. Noh, sieltä välittivät viestini takaisin Länsi-uudenmaan maistraattiin, josta olinkin jos saanut kieltävän vastauksen. Miksi maistraatin hinnastossa sitten on vihkiminen virka-aikana maistraatin ulkopuolella, jos tällaisia ei kerran suoriteta??? Voisiko sen ottaa sieltä pois, niin ei vahingossa saa kukaan vääriä mielikuvia.

Niin ja fiksuimmat osasivatkin jo päätellä, että emme saa haluamaamme vihkimistä, emme sitten millään. Ja minä en halua mennä naimisiin maistraatissa, en sitten millään. Joo, olen kuullut jo nämä "Onhan teillä ne hienot juhlat sitten lauantaina" ja "Eihän se maistraatti nyt niin kamala ole, sehän on ihan  kiva" jne. Mutta minun mittapuullani maistraatti on suunnilleen yhtä juhlava kuin kirjaston aula, tai ehkä se kirjaston aula on jopa hitusen juhlavampi. Jotenkin meni into koko siviilivihkimistouhuun ja siihen liittyviin juhlallisuuksiin. Ihan yhtä hyvin voidaan pikaisesti käydä maistraatissa kahdestaan koska vaan ja hoitaa homma alta pois ja unohtaa koko juhlallisuudet. Tämä on minulle ainakin aika tärkeä juttu, kun silloin me mennään OIKEASTI naimisiin, silloin meistä tulee mies ja vaimo. Silloin solmitaan avioliitto. Ja minä haluaisin tuon hetken olevan erityinen. Ja joillekin maistraatti onkin juuri se paikka, jossa avioon halutaan astua. En minä sillä, että maistraatissa yleisesti olisi vikaa, mutta se ei vain ole minun juttuni.

Eipä tässä kyllä taida vaihtoehtoja olla juurikaan. Pakko mennä sinne maistraattiin tai sitten muuttaa suunnitelmaa niin paljon, että vihkiminen on vasta illalla viiden aikaan. Mutta sitten se ruokailu tulee paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu (ja jo varattu) juhlava lounas... Jne... Ottaa päähän ihan suunnattomasti!

Että semmoinen viikon alku, hyvää maanantaita vaan muillekin!

Perjantai!

Aaaah, peeeerjantaaaaai! Tää lähtis viikonlopuksi Himokselle. Palaillaan astialle alkuviikosta, ihanaa aurinnkoviikonloppua kaikille!

Viikonlopun postauksena haastetta. Kuvitus täältä.

Sain tällaisen haasteen Shayjalta ja ajattelin päivän piristykseksi ottaa haasteen vastaan. Idea on siis:

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi

2. Vastaa 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Laita haaste eteenpäin 11 blogaajalle, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro haasteesta haastamillesi blogaajille

En laita tätä haastetta eteenpäin tällä kertaa, mutta kirjoittelenpa kuitenkin jotain itsestäni ja vastailen kysymyksiin :).

11 asiaa minusta:

1. Minulla on kierot pikkusormet. Oikeasti.

2. En osaa ollenkaan laulaa, mutta osaan tehdä käsilläni monenlaisia asioita, kuten käsitöitä ja askarteluja.

3. En ole koskaan maistanut kateenkorvaa.

4. Haluaisin matkustaa vaikka ja minne, esimerkiksi Japaniin, Barcelonaan, Karibialle, Jenkkeihin, Islantiin, Norjaan, Kroatiaan, Ausseihin, Uutteen Seelantiin jne jne jne...

5. Olen hurahtanut realityyn, tuijottelulistalle kuuluu esim. Masterchef, Top Chef, Unelmien poikamies(tyttö), Huippis, Kurjat kuppilat, Surkeimmat kuskit jne.

6. Rakastan tuoreita mansikoita. Olisipa jo kesä!

7. Ala-asteella halusin välttämättä permanentin pitkiin hiuksiini. Siitä tuli kamala :).

8. Kaverini kerran kirjoitti, että Hanna on hyvä kaikessa mitä tekee, mutta ei tee mitään missä ei ole hyvä. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä olen aika huono häviäjä... Ja pientä perfektionistin vikaakin on.

9. Osaan Thai-kielen alkeita.

10. Lukiossa tykkäsin enemmän ruostista kuin englannista, saksan lopetin kesken.

11. Minua ärsyttää aivan suunnattomasti syömisestä aiheutuvat äänet. Jos en itse syö mitään ja joku muu syö, minun on todella vaikea olla edes samassa huoneessa. Esimerkiksi purkan maiskuttaminen on aivan kamalaa! Tai se, kun Panu syö nachoja, silloin on pakko mennä makkariin ja laittaa ovi kiinni :).

Ja sitten ne kysymykset:

1. Miksi aloitit blogin?

Aloitin blogin lähinnä tallentaakseni asioita itselleni muistiin ja kerätäkseni ideoita muiden blogeista. Myöhemmin siitä on sitten kehittynyt hiukan isompi juttu :).

2. Unelmaduunisi?

Yhtä ainoaa unelmaduunia on aika vaikea sanoa. Esimerkiksi se, mitä nyt teen, on tietyllä lailla juuri sitä mitä haluankin tehdä. Unelmaduunini on sellainen työ, joka on riittävän joustava ja toisaalta riittävän haastava ja jossa työkaverit ovat mukavia :). Toisaalta unelmoin tavallisen toimistotyön sijasta jostain, jossa voisin hyödyntää käsityötaitojani ja vaikkapa juhlasuunnittelutaitojani.

3. Lapsuuden lempisatusi?

En muista yhtään yksittäistä lempisatua, mutta mieleeni on jäänyt  kirja "365 iltasatua", jossa oli kivoja lyhyitä tarinoita.

4. Kissa vai koira?

Kissa!

5. Pitäisikö joulun olla kahdesti vuodessa?

Ei, mutta voisiko kehittää jonkun juhannuslahjaperinteen ;)?

6. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?

No en. Meidän perheessä tällaiset jutut taitavat olla enemmän Panun heiniä...

7. Jos sinun pitäisi antaa lapsellesi englanninkielinen nimi, mikä se olisi?

Tämähän on vaikea! En minä osaa sanoa, kun nimiä on niin paljon. Violet olisi esimerkiksi nätti.

8. Jos istut toimettomana koneen ääreen, mille nettisivulle menet ensin?

Facebook / blogger/ iltalehti :)

9. Black or Pink?

Pink!

10. Millainen on paras ystäväsi?

Tähän on pakko vastata klliseisesti, että mieheni on paras ystäväni :).

11. Huipuin seurapeli?

Pelaan kamalan vähän mitään pelejä, en oikein tykkää niistä. Yksien kavereidne kanssa pelataan korteilla Tuppea ja hyllystämme löytyvä Sybarit on myös ihan jees.

Namibuffan purnukkakokoelma

Jep, meille tulee myös se blogimaailmassa paljon hehkutettu karkkibuffa. Ja jep, lähinnä siksi, että morsian on aikamoinen karkkihiiri... Vaikka yrittääkin parhaansa mukaan olla olematta...

Karkkibuffa on mun mielestä ihana juttu ja halusin sen meidän häihin ihan ehdottomasti. Karkkibuffan suhteen olen vähän samoilla linjoilla kuin kattauksenkin kanssa, eli sen pitää näyttää runsaalta ja houkuttelevalta. Suunnitelmissa on aika pitkälti täyttää purkit teemavärien mukaisilla karkeilla, mutta toki mukaan sujahtaa myös ainakin jotain mustaa salmiakin muodossa. Ja ehkäpä suklaatakin, ellei sitä ole sitten tarjolla jo kahvin kanssa.

Olen keräillyt buffaan erilaisia purkkeja, kuvista ei selviä kovin hyvin nuo kokoerot, mutta kurpitsan malliset purkit sekä cookies-purkit ovat molemmat aika isoja. Tarkoituksena olisi myös lopullisessa versiossa asettaa osa purkeista jollekin korokkeelle, jotta namujen ottaminen olisi helpompaa. Purkkeja olen keräillyt eri paikoista, kuvassa oikealla olevat purkit on peräisin viikonlopun Ikea-reissulta ja nuo kurpitsan malliset sekä cookies-tekstillä varustetut ovat Kodin ykkösestä. Ikean tarjontaa ovat myös nuo ylöspäin levenevät purkit ja kolme muuta olen ostanut yhdeltä jo häitään juhlineelta morsiamelta. Olisin ehkä kaivannut ns. romanttisemman mallisia kippoja, mutta ne tuppaavat olemaan niin kovin pieniä. Yli sadalle ihmiselle kun karkkia laittaa, niin lienee syytä käyttää vähän kookkaampia kupposia, ettei koko ajan tarvitse olla täyttämässä :). Eiköhän näilläkin varusteilla oikein nätti buffa saada aikaan!

Näiden purkkien lisäksi täytyy vielä hankkia jotkut ottimet, halpoja lusikoita tms. Lisäksi buffaan tulee "tageja", joihin tulee erilaisia aiheeseen sopivia mietelauseita, joita joskus jo pohdinkin täällä. Näihin tageihin luonnollisesti tulee pinkin ja turkoosin sävyjä, kuinkas muutenkaan. Tagit ovat työn alla siskopuolellani, joka opiskelee parhaillaan graafista alaa, innolla odottelen lopputulosta!

Tässä vielä pari kuvaa siitä, mitä tyyliä tämän homman kanssa tavoitellaan. Kuvitelkaa tuohon päälle riippumaan vielä pari pompomia, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman imelä :).

Kuva

Kuva

Lautasliinarenkaat

Pikapostauksena kännykkäkuva meidän lautasliinarenkaista, jotka on myös -yllätys, yllätys- askarreltu vessapaperirullista. Eikös mulla ole ihana pikkusisko, kun se puuhastelee mun puolesta tämmösiä? Joku kerta luvassa parempia kuvia näistäkin :)

Nyt aurinkoon lenkille! Palataan illemmalla asiaan karkkibuffapostauksen merkeissä. Siihen saakka moimoi!

Pöytä koreaksi!

Itse niin sanottuun pääjuhlaan, eli ravintola Särkänlinnaan emme vie juuri minkäänlaisia koristuksia tai muuta sälää. Lähinnä ne kuuluisat vessapaperirullat juhla-asussaan (eli vieraslahjarasiat) sekä nimikortit ja pöytäkartan. Tila puhukoon puolestaan :). Jatkovieraat saavatkin sitten osakseen hiukkasen enemmän vaivannäköä pöytäkoristeiden osalta...

Perjantaina löysin ihanan värisiä neilikoita kaupasta ja niistä innostuneena tekaisin testikattauksen kotiin. Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli melko kiva! :)

Kattaukseen tulee siis keskelle paljon kukkia. Lisäksi pöytään katetaan kankaiset servetit, snapsilasi, vesilasi ja viinilasi sekä tietysti aterimet. Koska jatkovieraille tulee buffa, niin lautasia ei kateta pöytään ja lautasen virkaa kattauksessa toimittaa kakkupaperi, joka tuo aika kivan lisän kokonaisuuteen. Lisäksi jokaiselle vieraalle tulee tietysti nimikortti ja lahjarasia. Lautasliinarenkaatkin on pikkusiskolla työn alla ja niistä tulee aika paljon hienommat kuin nuo kartonkisuikaleet tuossa kuvassa. Pääasiassa haen kattaukselta visuaalista näyttävyyttä ja runsasta fiilistä, en halua pöydän näyttävän "tyhjältä".

Kukka-asetelmat tehdään siis lasipurkkeihin, joista tulee lasimaalin avulla turkoosit, tietysti teeman mukaan :). Asetelmiin laitetaan erilaisia pinkin ja vaaleanpunaisen sävyisiä kukkia, osa kerätään luonnosta ja osa ostetaan. Ehkäpä myös vähän valkoista sekaan esim. koiranputkien muodossa. Lisäksi jotain vihreää, ei kuitenkaan tuota muovista murattia... Ja sitten vielä noita maaliin kastettuja käpyjä, jotka ovat ostettujen kukkien korvaajina oikein hyviä ja superedullisia! Ja näin saa myös tuota turkoosia tuonne mukaan näppärästi. Näyttää siltä, että täytyy vielä jostain tempaista jonkun verran pieniä pilttpurkkeja, jotta saa enemmän koko- ja korkeusvaihtelua noihin kukka-asetelmiin.

Huomaatte varmaan, että ylimmän kombon kuvat on otettu päivän valossa ikkunalaudalla ja nuo muut vähän vähemmän valoisissa olosuhteissa. Ärsyttää oikeasti ihan suunnattomasti, kun täällä meillä on aurinkoisenakin päivänä niin pimeää, että täytyy pitää valot päällä!!! Eikä nuo meidän valotkaan oo ihan parhaasta päästä...

Mitäs tykkäätte kattauskokeiluista?