Jotain vanhaa...

Morsiamellahan pitää vanhan tutun jutun mukaan olla jotain sinistä, jotain lainattua, jotain uutta ja jotain vanhaa. Uutta löytyy varmasti, sillä siihen kategoriaan menee puku, kengät, hiuskoristeet ynnä muut systeemit. Jotain lainattua puuttuu vielä, mutta eiköhän sekin homma hoidu ennen hääpäivää. Teemaväreissämme on turkoosi, joten jotain sinistäkin pitäisi löytyä. Tosin tuo turkoosi onkin nyt sitten enemmän vihertävä, joten ehkä sitä ei voi laskea...? Mutta minulla on jotain aivan ihanaa, joka täyttää jotain vanhaa -määritelmän. Ja onpa siinä samalla sinistäkin!

Kesälomalla koti-kotona käydessäni sanoin äidille, että hän voisi joskus etsiä minulle mummun vanhoja kankaisia nenäliinoja ja siinähän menikin sitten varmaan minuttin verran, että sain useammankin kappaleen käteeni ja pääsin niistä valitsemaan sopivan.

Nyt minulla siis on jo häitä varten jotain vanhaa ja samalla myös jotain sinistä nenäliinan muodossa. Ja uskon, että hääpäivän aikana joutuu nyyhkimään useampaankin otteeseen ja nenäliinalle tulee varmasti oikeasti käyttöäkin.

Eikös ole kaunis?

Sulhaselle tekemistä

Kuva: Mike Meyer

Jos kysyttäisiin, kuinka moni morsian yrittää itse tehdä kaiken ja sulhaselle ei jää juuri mitään, niin minä nostaisin käteni pystyyn. Kyse ei kylläkään ole siitä, ettenkö uskoisi, että Panu ei osaa tehdä jotain vaan siitä, että olen enemmän innoissani häiden järkkäilystä. Tuon miehen suusta tulee useimmiten kommentti, että ne hääthän on vasta ensi kesänä, ei kai noita nyt vielä pidä miettiä... Ja monesti onkin oikeassa, mutta kun minä tykkään säätää! :)

No, mitä sulhasen to do -listalla sitten on suunnilleen syyskuun ja helmikuun välillä? Ainakin:
- Bestmanien pyytäminen
- Hääauton hankkiminen
- Bussikuljetustarjousten pyytäminen
- Bändin varaaminen
- Tulo- ja lähtömusiikkien valitseminen kirkkoa varten
- Soittolistan miettiminen
- Vieraslistan pohtiminen ja vieraiden osoitteiden selvittely
- Oman asun valinta

Ja varmasti jotain muutakin tuohon listalle tulee. Varsinaiset askartelut ynnä muut ovat enemmän minun heiniäni :). Ja äidin ja siskon ja kaasojen ja kavereiden ja... Mutta siis, tässä ainakin jotain siitä, mitä sulhasen tekemisiin kuuluu.

Miten teillä muilla? Paljonko mies on mukana järkkäilyissä? Onko homma pääasiassa morsiamen hallussa vai meneekö hommat tasan? Ja miksi?

Budjettiriihi

Kuva: 1weddingsource.com

Häiden järjestäminen maksaa. Paljon. No, voisihan sitä toki halvemmatkin bileet järjestää, mutta onhan kyseessä sentään elämän tärkein juhlapäivä ja haluamme panostaa siihen. Siksi valitsimme mm. kaikista upeimmat, mutta kohtalaisen hintavan hääpaikan jne. Joistain asioista toki myös pihistämme, mutta enimmäkseen sitä kautta, että meillä on tuttuja, jotka auttavat meitä tai joiden avulla saamme asioita halvemmalla.

Olen pohtinut sitä, että julkaisenko hääbudjettimme täällä vai enkö. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että antaa mennä! Jotain vaaleanpunaista -blogin Heidi kirjoitteli tänään häiden lopullisista kustannuksista ja siitä oikeastaan sainkin lopulta innostuksen kirjoitella samasta aiheesta. Saattaahan tästä jopa olla jollekulle häitään suunnittelevalle hyötyäkin. Ja tiedän, että äitini lukee tätä blogia, joten älä äippä-kulta hätäänny! Panu väittää, että meillä on varaa ;). Sitähän varten niitä DI-papereita tässä yritetään saada kouraan mahdollisimman pian. Tosin tämä himputin flunssa ei edistä sitäkään projektia pätkän vertaa...

Tässä budjetissa henkilömäärä on arvioitu (toivottavasti aika reippaasti) yläkanttiin eikä ole huomioitu sitä, että osa vieraista on lapsia, joiden ruokailu maksaa vähemmän. Budjetti tulee varmasti tarkentumaan tässä matkan varrella, kunhan erilaiset jutut varmistuvat...

Sormukset (kihla)	1300
Sormukset (vihki)	1800
Hääpuku	650
Hääpuvun muutokset	100
Siviilivihkimismekko	200
Siviilivihkiminen (vihkijä)	140
Asusteet	250
Alusasut	150
Sulhasen asu (vuokra)	150
Pääjuhla (100 henkeä)	7000
Jatkot (100 lisää, yht 200)	3000
Bändit	1000
Kuljetukset	300
Kukat (kimppu + koristeet)	300
Paperituotteet ja askartelut	500
Kampaus, meikki, kynnet…	250
Valokuvaaja	300
Esiintyjät	700
Siviilivihkimislounas	1000
Yhteensä	19090

Eli siis tuollaisella vajaalla kahdellakympillä lähdetään liikkeella ja toivotaan, että siinä pysytään. Esim. pelkästään jatkoille tulevia vieraita on todennäköisemmin noin 70 kuin 100 ja pääjuhlaankin olisi tarkoitus kutsua yhteensä noin 90 henkeä, joista kaikki eivät ehkä edes pääse paikalle. Oikeampi vierasmäärä on toivottavasti siis noin 80 + 70 henkilöä, mikä vaikuttaa budjettiinkin aika paljon. Ja meillä tuolla hääbudjetissa on myös kihlasormukset, jos ne ottaisi pois, niin sehän olisi jo yli tonnin vähemmän hääkuluja :).

Huh! Kalliiksi tulee!

P.S. Tähän alas jää tyhjä taulukko, joka ei näy, mutta jota en saa pois. Siksi tähän jää myös järjetön määrä tyhjää... Bloggerin ihanuuksia!

Sataa, sataa, ropisee, pilipilipom!

Höh ja pöh, minuun iski syysflunssa! Nenä on tukossa, poskiontelot antavat ensivaroituksia orastavasta tulehduksesta ja kurkku on tuskaisen kipeänä. Yskää ei sentään ole, mutta aika-ajoin pientä lämpöä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että kehtaisin olla sairaslomalla... Tosin toimistolla sanottiin, ettei saa tulla töihin tartuttamaan muita. Olinpa kyllä sen verran pöpperössä tänään toimistolla, ettei meinannut töistä tulla mitään... Ja mulla kun oli hyvä jumppaflow juuri menossa, tälle viikolle oli varattuna neljä jumppaa ja nyt ne menevät sivu suun :(. Mutta siis itse asiaan!

Joskus aikaisemmin postailin siitä, että ehkä se sade hääpäivänä ei olekaan niin vaarallista. Sen postauksen löytää täältä. Olen fiilistellyt jo kauan sitten myös kauniita sateenvarjoja täällä.

Bongasin Toukomorsion blogista hauskat sateenvarjot ja siltä istumalta laitoinkin blogiin kommenttia, että josko nämä varjot olisivat ostettavissa ja olivathan ne! Kävin tuossa pari viikkoa sitten pelastamassa varjot heidän varastostaan muuton alta pois ja nyt ne viettävät aikaansa täällä meillä ensi kesäkuuhun saakka. Söpöt, eikö? Jos hääautounelmani toteutuu, toimii nämä myös perinteisen autoon kiinnitettävän kyltin sijasta (aurinkoisellakin säällä), koska kyseessä on avoauto. (Mistä tulikin mieleen, että autoasioista voisin myös postailla joku kerta.) Ja varjothan ovat aina ihana lisä myös potrettikuviin, niiden kanssa saa aikaan monenmoista kivaa!

Ja voisin nyt jo valmiiksi kertoa, että kyllä, nämä ovat ostettavissa häidemme jälkeen (ja hääpäivähän oli 8.6.2013) ja jos joku tahtoo, niin pk-seudulla myös vuokrattavissa nimellistä korvausta vastaan ennen sitä :).

Nyt villasukat jalkaan, teetä ja eukalyptushunajaa alas kurkusta mukikaupalla ja Livin romanttinen hömppäleffa telkkarista. Kyllä sillä pitäisi parantua!

Syksy saapuu

Kesä on ihana, ehdoton lempparivuodenaikani! Mutta nyt ei voi kyllä mitää sille, että kesä alkaa taas kerran vaihtua pikkuhiljaa syksyksi ja vähitellen puiden lehdet kellastuvat ja putoilevat pois. Ainakin aamuisin töihin pyöräillessäni tunnen jo syksyn ilmassa ja kesäfiilis alkaa olla mennyttä tältä vuodelta. Tosin voidaan kai hyvällä syyllä kysyä, että oliko sitä kesää edes tänä vuonna?

Toisaalta on ihanaa, kun iltaisin voi sytyttää kynttilöitä jä kääriytyä sohvalle viltin alle lukemaan kirjaa tai tuijottelemaan telkkaria kuuman teemukin kera. (In my dreams, oikeasti revin hiuksia päästäni, kun yritän saada diplomityötä purkkiin ja loppuja kursseja pakettiin, jotta voisin valmistua...)

Ja entäs sitten syyshäät? Kuvien kertomana ainakin syyshäissä voi olla ihan mieletön fiilis ja tosi kauniin näköisiä juttuja! Ei ole lähestyvä syksy enää niin kamala juttu, eihän?




Kuva: Eventstoatdc.com



Kuva: bweddingplannner.com

Kuva: aperfectcelebration.com

Kuva: Charlotte Geary

Kuva: Charlottegeary

Kuva: Eventstoatdc.com

Kuva: Eventstoatdc.com

Kuva: weddingdressonlineshop.co.uk

Kuva: Intimateweddings.com

Kuva: Intimateweddings.com



Kuva: Marthastewartwedding.com

Väriä purkkiin

Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, olen hullaantunut ajatukseen siitä, että kukkamaljakoiksi tarkoitetut lasipurkit olisivatkin turkooseja. Tuumasta toimeen ja lasimaalia hakemaan askartelukaupasta, ja sitten vaan siveltimellä väriä pintaan.

Kokeilin ensin maalata pelkällä turkoosilla, mutta siitä tuli aivan liian tumma, koska edes jollain tasolla tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan kaksi kerrosta maalia. Sitten sekoitin turkoosia ja kirkasta suhteessa 1:3 ja lopputulos oli paljon parempi. Pitänee vielä yksi purkki kirkasta hankkia, jotta saa suhteen 1:4, uskoisin siitä tulevan aika perfettoa jälkeä.

Lasipurkit ja maalit raahaan siis huomenna Pohjanmaalle, saavatpahan äiti ja pikkusiskokin osallistua askarteluihin :). Enkä sitäpaitsi täällä kerostalokämpässä pystyisi tuota liuotinohenteista maalia edes kovin paljoa läträilemään (vesiohenteisessa ei ollut sopivaa väriä tarjolla....). Maalla on tilaa sutia ulkonakin!

Ennen...

... ja kaksi maalikerrosta myöhemmin.

Näistä olen kyllä tosi innoissani! Saa kattaukseen kivasti mukaan turkoosiakin, mutta sopivan hillitysti ja kauniisti. Ja kertauksena vielä, how to do it?

Tarvikkeet:
Lasipurkkeja
Lasimaalia (haluamasi sävy)
Sivellin
Tärpättiä (jos on liuotinohenteinen maali kyseessä)
Sanomalehteä tms. suojaksi.

Toiminta:
- Tarvittaessa sekoita maaleista sopiva sävy
- Sivele purkin pintaan tasainen kerros ja anna kuivahtaa hetken (n. 5 minuuttia riittää)
- Sivele toinen kerros ja annan kuivua kunnolla

Maalina näissä purkeissa käytin Wacon lasimaaleja, joita saa esim. Hobby Pointista. Vesiohenteinen on hajun takia miellyttävämpi, mutta sitä ei tosiaan ollut tähän hätään tarjolla. Ja tämän maalin litrahinta oli sitäpaitsi halvin :).

Kukkia ja kurkkupurkkeja

 

 

Tämä ylin kuva on sitä, mistä unelmoin. Sitä, mitä haluaisin pöytäkoristeiksi. Ihania ihania ihania pioneja lasipurkeissa. Olen rakastunut.

Mutta in real life, meillä ei todellakaan ole varaa ostella pioneja niin paljoa, että pöytäkukat voisivat olla pelkästään niitä. Mutta haluan minä nitä ainakin muutaman sinne tänne! Ja kimppuun kanssa!Meillä siis on neljä kassillista lasipurkkeja (Joita sain ihanalta Belleltä, kun jäivät heillä käyttämättömiksi. Kiitos purkeista, minun ei tarvitse syödä ytään niin paljon kurkkuja ja punajuuria talven aikana...) ja näitä purkkejä olisi tarkoitus käyttää kukkamaljakoina pöydissä. Purkit ovat kirkkaita, mutta yllä olevasta kuvasta sain inspiksen maalata ne lasimaalilla sinertäväksi / veden väriseksi / vaaleaksi turkoosiksi. Sopisi kivasti myös meidän väriteemaan.

Kukat eivät todellakaan tule olemaan pelkkiä pioneja, vaan sekalaisia kukkia, joiden sävymaailma on kohdillaan. Näitä tullaan hamstraamaan varmasti aika kasa ja luonnostakin haetaan ilmaisia kukkia, joita laitetaan täytteeksi purkkeihin. Tässä teille nyt aikamoinen pamaus kuvafiilistelyä lasipurkeissa olevista kukista. Ensimmäisenä tietysti ne kaikista kauneimmat, eli pionit. Sitten muut ihanat kukat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa yläpuolella on ihana idea laittaa purkit roikkumaan katosta. Miksipä ei? Kuka käskee ne pöydälle laittaa? Vaatisi toki huomattavasti enemmän kikkailua... Uskoisin.

Mihin muuhun purkkeja voisi käyttää kuin vain kukkamaljakkoin? No, tietenkin kynttilöiden kanssa. Mutta mielestäni aivan ihana idea on tuo alempi, jossa valokuvia on laitettu purkkeihin. Tuolla laillahan voisi juhlassa hyvödyntää myös meistä otettuja kihlakuvia, eikös vain? Noita kuvapurkkeja voisi sujautella pöytiin kukkamaljakoiden sekaan. Ei ainakaan maksaisi paljoa, kun vain tulostelisi kuvat hiukan paksummalle paperille ja ujuttelisi purkkeihin :). Mutta näyttävätköhän oikeasti yhtä kivoilta kuin kuvissa? Tämä laitetaan vakavaan harkintaan! Voisihan tässä olla myös yksi idea pöytänumerointiin, jos numerointia tarvitsee laittaa...

 
(Kuvat: bellascene.blogspot.com, bellethemagazine, bridalbuds, eleganceandsimplicity, elizabethannedesigns, ilovelovewedding.blogspot.com, mintdesingblog, moxieretro, occasiononline, onewed, piecesofbree, rosieparsons, sumptuousswish, tabithaemma, theweddingofmydreams, weddingbee)



Nimikiemuroita

Aikaisemmin olenkin jo maininnut, että sukunimeni tulee muuttumaan avioliiton myötä. Meidän kohdalla asiassa ei ole ollut sen kummemmin pohdittavaa, vaan nimenmuutos on ollut aikalailla selvää alusta asti. Minä otan miehen nimen ja sillä sipuli. Minulla kun ei ole mitenkään erikoinen tai harvinainen sukunimi, josta en millään haluaisi luopua, niin ei tarvitse kenenkään kärsiä itkusta ja hampaiden kiristelystä. Nykyinen nimeni on kaikessa harvinaisuudessaan tasoa tavallinen tallaaja ja meitä löytyykin tällä hetkellä väestörekisterikeskuksen mukaan 6070, kun taas tuleva sukunimeni on käytössä 84:llä henkilöllä. Ja ilmeisesti kyseinen etunimi-sukunimi-yhdistelmä tulee sitten olemaan ainoa laatuaan, eli minusta tulee uniikki! (Saatan olla väärässäkin, mutta pieni toiveajattelu sallittakoon tässä yhteydessä.)

Mutta mitäs kaikkea sitten täytyykään ottaa huomioon, kun nimi vaihtuu? No, ainakin kaikki kortit ja passit sun muut pitää uusia. Uusi nimikirjoitus pitää opetella (noooh, sitä on saatettu jo harjoitellakin ihan vaan ohimennen...) ja tietysti pitää muistaa myös opetella sanomaan oma nimensä, esim. puhelimeen vastatessa... Huh, tästähän tulee hankalaa!

Hassulta nimenmuutos tuntuu etenkin työn kannalta. Yhtäkkiä sähköpostissa onkin lähettäjän kohdalla eri nimi ja puhelimeenkin vastaan eri nimellä. Miten ne ihmiset tajuaa, että sama tyyppi se on, joka siellä luurin toisessa päässä höpisee... Pitäsköhän vaihtaa työpaikkaa siinä häiden aikaan, niin pääsisi tästäkin ongelmasta ;). No, onneksi maineeni ei vielä ole varsinaisesti kiirinyt alan ihmisten keskuudessa, ehdin siis hyvin tekemään itseäni tykö hektisessä business-maailmassa vasta häiden jälkeen...

Ja suurin kysymysmerkki on passi. Meillä kun ehkä on tarkoitus lähteä lyhyelle pikahäämatkalle heti häiden jälkeen, ehkäpä jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ja siihen tarvitaan tietysti passi. Jo naimisissa olevat, nimensä vaihtaneet ja heti häiden jälkeen matkustaneet, auttakaa! Onko siinä mitään ongelmaa, että nimenmuutos on ilmoitettu vihkijälle, mutta pasi on vielä vanhalla nimellä. Ei kai? Jos siis matka on kuitenkin varattu vanhalla nimellä ja nimi täsmää passissa olevaan nimeen? Varsinaiseen häämatkaan mennessä olen sitten ehtinyt kaikki viralliset kiemurat saamaan kuntoon...

 

 

Mutta niin, taas yksi järkättävä asia tämäkin. Huhhuijaa ja puhhuh. To Do -lista pitenee pitenemistään... Mutta hei, häät on ihana juttu ja häähääräilystä kannattaa nauttia nyt, kun siihen sen (toivottavasti) ainoan kerran on omalla kohdalla mahdollisuus!

 

 

Ja vielä virallista asiaa maistraatin sivuilta kopioituna:

 

Sukunimi ja avioliitto

Sukunimi voidaan muuttaa esimerkiksi avioliiton solmimisen yhteydessä. Tällöin avioliittoon aikovien on ennen vihkimistä ilmoitettava vihkijälle, mitä sukunimeä tai sukunimiä he tulevat käyttämään vihkimisen jälkeen. Yhteisen sukunimen puolisonsa kanssa ottanut voi avioliiton aikana muuttaa nimeään kirjallisella ilmoituksella, jos

• hän haluaa ottaa henkilökohtaiseen käyttöönsä yhteisen sukunimen edelle sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan tai sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään.
• puolisot on vihitty avioliittoon ennen 1.1.1986 ja vaimo haluaa ottaa sukunimekseen sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan.
• Puoliso voi avioeron tai puolison kuoleman jälkeen ottaa käyttöön sen nimen, joka hänellä oli käytössä yhteisen sukunimen edellä tai joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Nimen voi muuttaa ilmoituksella maistraatille.

 

 

 

Kuvat Etsystä.

Beautiful ladies

Näen sieluni silmin, miten minä yhdessä kaasojen ja äitini (ehkä myös anoppini) kanssa valmistaudun hääjuhlapäivän aamuna. Siemailemme kuohuvaa, kikattelemme ja nautimme ihanasta aamiaisesta samalla kun meikkaja(t) ja kampaaja(t) häärii ympärillämme tehden meistä oikein kauniita. Me saamme rentoutua ja nauttia olostamme ja toistemme seurasta, ihanaa! Missä? No sitä en vielä tiedä. Meillä kotona? Hotellissa? Muualla?

Kuva: simplyweddingphotographs.com

Mietin, että kuinka paljon aikaisemmin näm ihanat kaunistautumispalvelut pitäisi varata ja laitoinkin alustavaa kyselyä Ninkan suuntaan. No, huomasinpa sitten, etten olekaan liian ajoissa, sillä samalla päivälle oli jo varauksia. Mutta niin onnellisesti kävi, että Ninkan ihanat naiset ehtivät meitä laittamaan. Nyt on siis ilman sen suurempaa vaivaa meikit & kampaukset varattu. Vielä pitää toki saada kaasoilta hyväksyntä tähän, äidille tämä sopi oikein hyvin. Ja pitää tiedustella, onko anoppi kiinnostunut meikkauksesta ja/tai kampauksesta. Käykäähän kurkkaamassa Ninkan tuotoksia heidän blogissaan: http://www.juhlakampaukset.blogspot.fi/. Ihania <3

Oman kampaukseni osalta vielä mietin, että turvaudunko luottokampaajaani vai Ninkan palveluihin. Luultavasti päädyn siihen, että Keltaisen Kabinetin Pia saa laittaa hiukseni siviilivihkimiseen ja Ninka pääsee sitten kampaamaan minua hääjuhlapäivänä. Tämä on luultavasti helpointa. Siviilivihkimispäivänäkin haluan ihanan kampauksen, koska sinä päivänä olisi tarkoitus ottaa osa hääkuvista, ettei tule sitten hääjuhlapäivänä niin kovin kova kiire.

Kuva: Alexander McCarthy

Mutta siis, olen jo valmiiksi ihan innoissani siitä, että pääsen valmistautumaan rakkaiden kaasojen ja ihanan äipän kanssa. Siitä aamusta tulee varmasti ihana! Oi, miksi ei hääpäivä voisi olla jo?




Kuva: Lorus studios

Morsiamen menu

Tämä liittyy nyt muutama päivä sitten tekemääni postaukseen, jossa pohdin jatkovieraiden ruokatarjoilujen osalta sitä, että tilataanko pitopalvelusta vai tehdäänkö itse. Lähetin pari tarjouspyyntöä pitopalveluihin ja sainkin molemmista (Hupli ja Limetti) tarjouksen jo pikaisesti takaisin päin ja rupesin pohtimaan, että ehkä se ruokien tekeminen "omin" voimin jatkovieraille sittenkin olisi parempi (eli halvempi) vaihtoehto... Pitopalveluiden kautta hintaa tulisi noin 30 euroa per hlö, mikä on aika paljon suhteutettuna siihen, millä rahalla itse saisi ruuat tehtyä. Toisaalta tuohon hintaan sisältyisi kaikki mahdollinen ruuasta kuljetuksiin ja tarvittaviin tarjoilijoihin.

No, entäs jos ruuat tekisi itse? Tai siis en minä tietenkään, mutta jos pyytäisi pari tuttua keittiöön? Viikonlopun aikana itse asiassa eräs tuttu tarjosi apuaan juurikin tähän hommaan, yllättäen ja pyytämättä. Toki vastapalveluksena me sitten auttaisimme heidän häissään. Hahmottelin mielessäni mahdollista menua ja rustailin sen tuohon alle. Listassa siis lihavoituna ne ruuat, jotka pitäisi tehdä ja lihavoimatta ne, jotka voidaan ostaa valmiina. Nyt pitäisi sitten vain kipaista kaupassa katselemassa hintoja ja arpoa, mitä tämä lysti maksaisi. EDIT: Tein pikaisen laskelman ja rviolta 1400 maksaisi koko lysti astioineen ja pakettiautoineen. Eli noin 14 per hlö, eli noin puolet halvempaa. Tällä varmaankin siis mennään!

Leivät:

Ciabatta tms. (valmiina ostettu)

Saaristolaisleipä (valmiina ostettu)

+ voi

Kuva: vegandad.blogspot.com

Salaatit:

Vihreä salaatti + vinegrettikastike

Caesar-salaatti + krutongit

Broileri-kuskus-salaatti

Kuva: Valio

Muuta:

Puolikuivatut tomaatit / aurinkokuivatut tomaatit (valmiina ostettu)

Marinoidut herkkusienet

Oliivit (valmiina ostettu)

Fetajuustokuutioita (valmiina ostettu)

Katkarapuskagen

Savulohi (valmiina ostettu)

Kuva: Kingscourtcatering

Lämpimät:

Sitruuna-timjami-marinoitu kokonaisena paistettu porsaan sisäfilé

Munakoiso-vuohenjuustorullat (Kasvisruokailijoille)

Ratatouille / perunat / vastaava

Kuva: mtv3

Ja sitten mietintämyssyssä kävi myös tarvikelista. Eli mitä pitäisi sitten hankkia jostain ruuan lisäksi?
- Ruokailuastiat (Lautanen + veitsi + haarukka + vesilasi + viinilasi + skumppalasi)
- Pöytäliinat
- Servetit
- Tarjoiluastiat (kulhoja, kauhoja...)
- Henkilökunta, eli riittävästi tuttuja keittiöön
- Pakettiauto kaikkien kamojen kuljetteluun

Kuva: Yhteishyvä ruoka

Varmasti halvempaa, mutta kuinka paljon halvempaa ja kuinka työlästä? Ja miltä menu kuulostaisi? Kelpaisiko tuommoinen häävieraille? Mitä sinä poistaisit tai lisäisit? Tiedätkö jonkun "törkeen halvan" pitopalvelun tms?

Päivän tuotoksia

Tänään olikin tuottoisa päivä, ainakin kihlakuvauksen saralla. Ideoita oli vaikka muille jakaa ja kuvia kertyikin lähemmäs 500 päivän aikana. Tässä teille maistiaisia päivän saaliista... Hiukan oli sateista ja pilvistä, mutta lopputulos ei siitä onneksi kärsinyt. Ja sivumennen sanoen on muuten Dylanin brunssi kokemisen arvoinen!

Kuvat otettu Tekniikan museon ympäristössä ja Hietsun uimarannalla, kuvaaja Jori Heinonen.

Maalailua ja muuta puuhaa

Hui, huomenna mennään kihlakuvailemaan! Säätiedotus lupailee sadetta päivälle, mutta saas nähdä... Toivotaan, että kuvauskelit ovat suotuisat :). Ja ennen kuvailua haetaan voimia Dylanin brunssilta, nams!

Kuvausta silmällä pitäen maalailin eilen kylttejä, joita käytetään kutsua varten otettavissa kuvissa. Ideana on siis se, että kutsusta tulee kolmeosainen ja siihen tulee kolme kuvaa... Mutta ei siitä sen enempää, palataan kutsuasiaan sitten joskus, kun se on ajankohtaisempaa.

Kylttejä varten Panu haki erilaisia laudanpätkiä vanhemmiltaan ja niitä sitten sahailtiin sopivan mittaiseksi tuolla kadun varressa. Parempi purut pihalla kun meillä sisällä! Sahailun jälkeen tartuin akryyliväreihin, veteen ja pensseliin, laudat siis saivat ruskean pintakäsittelyn käytännössä vesiväreillä, en viitsinyt tätä projektia varten käydä mitään kummempaa ostamassa. Valkoinen maali oli jotain todella jännää! Ehkä jostain 80-luvulta peräisin oleva avaamaton paketti jauhemaalia... Eli siis valkoinen jauhe sekoitettiin veteen ja siitä tuli valkoista maalia, mikä oli melkoisen näppärää, kun maalia sai tehtyä juuri haluamansa määrän. Eipä ollut enää ihan priimakunnossa tämä maali, mutta ajoi asiansa tässä käyttötarkoituksessa paremmin kuin hyvin.

Maalausjälkeä parantelin vielä hiekkapaperin ja rätin avulla, jotta sain varsinkin valkoiseen kylttiin sellaista kuluneen tuntua, siitä kyltistä kun tullaan ottamaan lähikuva. Ja kylteistä tuli sen verran hienot, että ne päätynevät näytille myös itse hääjuhlassa...

Torstaina kiertelin kaverin kanssa askarteluliikkeitä ja silmäilin paperivalikoimia läpi löytääkseni sopivaa paperia vieraslahjarasioihin. Löysinkin aika kivan silkkipaperin ja testailin sitä tietenkin heti kun kotiin pääsin. WC-paperirullat siis taitetaan päistä ja päällystetään silkkipaperilla, kun vielä lisätään rusetti, saadaan nättejä vieraslahjarasioita. Tässä kuva prototyypistä.

Kuvassa olevassa rasiassa on kaksi kerrosta silkkipaperia vessapaperin päällä, mistä johtuen vessapaperirulla kuultaa hiukan läpi. Noh, mitäs siinä sitten muutakaan kuin maalaamaan rullia valkoiseksi, kun sitä valkoista maaliakin sattui jäämään. Nyt on 60 rullaa sudittu ja vielä toinen mokoma ainakin pitäisi kerätä ja sutia. Oletettavasti enemmänkin... Onneksi on vielä reilusti aikaa ennen ensi vuoden kesäkuuta!

Olen jo ruvennut vääntämään myös pompomeja, mutta niistä postailen joku kerta ihan erikseen. Niistä tulee hienoja ja niitä tulee paljon! Onneksi ei ole mun ongelma selvittää, miten ne ripustetaan jatkopaikan kattoon, siinä asiassa luovuuttaan saa käyttää sulhanen!

P.S. Tuosta silkkipaperista löytyy nyt sitten meidän häissä pinkin rinnalla käytettävä vaalea turkoosin sävy, joka itse asiassa on enemmänkin ehkä aqua tai joku vastaava sävy.

Leipää ja sirkushuveja...

... Tai ainakin nyt sitä leipää ja ehkä jotain sen kanssakin.

Kuva: galligraphylady.com

Olenkin jo muutamaan kertaan selostanut täällä meidän hääjuhlan monimutkaisuuden ja sen, että hääpäivällinen nautitaan lähinnä sukulaisten kesken ja sitten siirrytään jatkoille, jossa on luvassa menoa ja meininkiä mm. kakun ja tanssien siivittämänä. Jatkoille kutsutaan iso kasa kavereita (ja serkkuja) bailaamaan kanssamme pitkälle yöhön.

Haluamme kuitenkin tarjota kunnollisen hääjuhlan myös niille vieraille, jotka kutsutaan juhlimaan vain jatkoille. Ideana olisi siis, että näille vieraille olisi tarjolla ruokaa jatkopaikassa ennen meidän saapumistamme. Ja kyllä, pöydät hienosti katettuna ja nimilaput paikoillaan ja kaikki sielläkin viimeisen päälle. Ajatuksissa on ollut jonkinlainen kevyempi buffa, jonka pääpaino olisi salaateissa ynnä muissa kylmissä ruuissa.

Olin tosiaan kesällä kokkina kaverin häissä (niistä postailin täällä) ja sitä kautta kaveri saattaa olla meille ehkä palveluksen velkaa... Myös Panu oli samaisissa juhlissa auttamassa. Yksi kokkaustaitoinen kaveri ei kuitenkaan kesää tee ja tämän kaverin sekä muutaman muun suosiollisella avustuksella olemmekin ajatelleet toteuttaa lähinnä yöruokaspektaakkelin. No, onhan meille auttavaa kättään ojentamassa myös toinen hääpari, joiden häitä huhtikuussa oltiin järjestämässä niinikään siellä keittiön puolella. (Niin, jos joku kaipaa osaavaa suurtalouskokkia, joka pystyy loihtimaan herkkuja hetkessä ja pitopalvelut tuntuvat kalliilta, niin viestiä tänne päin. Hinnasta voidaan sopia... Häiden menopuoli on kohdillaan, pieni lisäbuustaus tulopuolella ei olisi pahitteeksi. Hehheh!) Mutta mutta, nyt alkaa punainen lanka kadota, joten asiaan!

Alkuperäisenä ajatuksena oli siis huolehtia jatkovieraiden makunystyröiden hellimisestä enimmäkseen omin ja tuttujen voimin (käytössä iso laitoskeittiö), päävastuu olisi ollut tarkoitus sälyttää heinäkuisten häiden kulinaristisulhaselle. Olen nyt kuitenkin miettinyt sitä, että pitäisikö pyytää tarjous pitopalvelulta. Tai oikeastaan  pari tarjouspyyntöä jo lähtikin bittiavaruuden kautta tavoittelemaan oikeaa vastaanottajaa... Eri vaihtoehdoilla on plussia ja miinuksia, mutta mikä painaa vaakakupissa enemmän? Lähinnä kai kyse on siitä, mikä on hintaero näiden vaihtoehtojen välillä.

Pitopalvelu
+ Taatusti hyvä ruoka ammattitaidolla valmistettuna
+ Stressittömyys
+ Astiat ja pöytäliinat saatavissa pitopalvelun kautta
+ Vähentää siivoushommia, kun pitopalvelu huolehtii likaiset astiat ym.
- Hinta voi olla reilusti isompi kuin itse tehtynä

Omat ja toisten voimat
+ Halvempi hinta
+ Morsian saisi suunnitella juuri sellaisen menun kuin haluaa
+ Menu on jo lähes suunniteltu
- Morsian ei aina tajua, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, eikä varsinkaan yksin...
- Aiheuttaa vaivaa, kiirettä ja stressiä, vaikka osan ruuista voisikin tehdä hyvissä ajoin etukäteen.
- Astiat, pöytäliinat ym. pitäisi hankkia erikseen

Miten siis asian saisi hoidettua halvalla, nopeasti ja helposti? Ja niin, ettei mun tarttis kauheasti stressata asian kanssa...? Tuppaan olemaan sen verran kontrollifriikki, että en varmasti osaa pysyä poissa keittiöstä häitä edeltävänä päivänä, jos paadytään itse tehtyihin ruokiin.

No, odottelen tässä pitopalveluiden tarjouksia ja sitten katsotaan, mihin päädytään!

Bling bling!

Jotenkin kuvittelin itseni pitsipukuun ja helmikoruihin hääpäivänäni (ja haavemaailmassa kuvittelen vieläkin), mutta sitten menin ja ostin puvun, joka ei ole pitsiä nähnytkään. Ja samalla myös koruvisiot vaihtuivat vauhdilla, koska mielestäni helmet eivät oikein nyt istu kyseisen mekon kanssa.

Puvussani on siis rinnan alla aikamoinen bling ja olen miettinyt myös hiuksiin ehkä jotain strassikampaa. Mutta korvikset? Millaiset? Puvun blingissä on osittain pisaranmuotoisia strasseja ja jotenkin minua miellyttäisi eniten juuri pisaranmalliset strassikorvikset. Tässä muutamia kuvia Privé Bridal Jewelleryn sivuilta.

Eniten sydäntäni sykähdyttää nuo ylimmät ja alimmat, niissä on sitä jotain oikeanlaista fiilistä. Olen ohimennen katsellut korviksia kaupungilla liikkuessani, mutta yksiäkään näin kivoja ei ole vielä osunut eteen (tai oikeastaan on, mutta ne ovat olleetkin sitten reippaasti reilumman kokoisia), toimittaisikohan tuo kauppa Suomeen? Hinta noilla korviksissa liikkuu siinä 25:n ja 35:n punnan välimaastossa, joten ei ne mitään ilmaisia hiluja ole. Ja siihen tietysti postikulut päälle... Eli siis: Searching must go on!

Kävinpä sitten Ninkankin sivuilla kurkkaamassa ja löysin sieltä myös yhdet mahdolliset korvikset parinkympin hintaan. Olisiko nämä kivat? Ainakin edullisemmat :). Ninkalla on paljon muutakin ihanaa, kannattaa kurkata!

Ja eihän hätä ole niin suuri noiden korvisten kanssa. Yhdet hyvin tuon tyyliset löytyvätkin jo kotoa valmiiksi. Ne vain ovat aika pienet ja haluaisin ehkä hiukkasen suuremmat, kun kaulakorua en aio laittaa lainkaan... Mutta siis, vaikka ei löytyisikään sopivia sopivalla hinnalla, niin hääeleganssi ei jää korviksia vaille. (Olisihan se ihme, jos ei minulta sopivia löytyisi, korviksia kun omistan ainakin sata paria...)

Mitkä ovat sinun suosikit?