31.7.2012

Korkojen kera

Minä olen sen verran pätkä, että hääkengissäni tulee varmasti olemaan korot. Pääasia luonnollisesti on, että kengät ovat hyvät jalassa, mutta heti sen jälkeen tulee kenkien ulkonäkö. Juu, olen siis valmis tinkimään ulkonäöstä, jos kengät ovat tosi tosi hyvät jalassa!

Kenkämetsästys on ollut enemmän ja vähemmän aktiivista tässä kesän aikana. Haluaisin fuksiat/pinkit kengät ja olenkin kesän aikana kauppoja kierrellessäni tiiraillut tarjolla olevia vaihtoehtoja, mutta mitään superkivaa ei ole löytynyt. Eksyinpä sitten Zalandoon ja siellä klikkaillessani löysinkin muutamat oikein kivat kengät!

Tilaukseen meni parit nahkaiset korkkarit. Toiset ovat tietysti Minna Parikat (kukapa tyttö ei sellaisia haluaisi?). Parikoissa on ollut se vika, etten ole meinannut löytää oikeaa sävyä ja nyt törmäsin Belleihin, jotka ainakin kuvassa ovat aika kivat... Saas nähdä, millainen väri on luonnossa, eli kelpaako tälle morsiamelle. Ja mikä parasta Bellet olivat ALESSA! Eli 209,95 oli hinta... Aika kalliit kengät, mutta aika edulliset Parikoiksi :).


Toiset tilaukseen päätyneet kengät olivat Peter Kaiserin Lukreziat, värinä toki myös pinkki. Näillä on hintaa noin 140 euroa.

Toisaalta olen ihaillut Rainbown valikoimasta löytyviä ihania pitsiunelmia, mallin nimi on Ella. Nämä pinkiksi värjättynä olisivat aivan ihanat. Niitä olen jo sovittanutkin ja olivat aivan ihanat jalassa! Hintaa näilläkin 140 plus värjäys...







Itse asiassa olen jo helmikuussa ostanutkin yhdet kengät. Kyseessä on Pertti Palmrothin valkoiset peeptoet (nyt ei ole niistä kuvaa saatavilla...), jotka löysin 54 euron hintaan Palmrothin loppuunmyynnistä.

Niin, mitä tehdä? Tyydynkö valkoisiin Pertteihin vai hankinko jotain muuta? Lähteekö Zalandon kengät palautukseen vai iskeekö rakastuminen? Olisiko kuitenkin nahkaiset korkkarit häiden jälkeen käyttökelpoisemmat kuin satiinipistiunelmat? Parikoita voisi ainakin käyttää ihan arkikäytössäkin sitten myöhemmin. Ja entäs nahkakenkien värjäyttäminen? Pertit voisi kai värjäyttää pinkeiksi, jos tahtoisi... Ja tietysti myös raha ratkaisee. Voinko ostaa parinsadan hintaiset kengät? Kestääkö budjetti? Toisaalta hääpuku oli sen verran edullinen, että kai voisin ihan kohtuullisen hyvällä omalla tunnolla päätyä noihin Parikoihinkin, jos ne sopivat jalkaan ja ovat hyvän väriset...

Plääh puuh. Kenkäongelma huudettu!

30.7.2012

Ilmanpuhdistuksesta




Heinäkuun viimeisten päivien helteistä ei voi kuin nauttia, mutta silti satunnaiset ukkoskuurot ovat aivan ihania, koska ne raikastavat ilmaa ja saavat olon tuntumaan kevyemmältä. Sama homma kotona, joskus sitä ilmaa on vain puhdistettava, ettei hengitys käy kovin työlääksi.

Riitely - hyvästä vai pahasta? Riitely voi olla sekä turhaa että tarpeellista ja jokaiselle on olemassa sopiva määrä kinastelua ja lautasten heittelyä. Toiset eivät riitele koskaan ja toiset ottavat matsia jatkuvasti. Mikä sitten on sopiva määrä juuri minulle?

Meillä ei kovinkaan paljoa riidellä, ei ainakaan niin, että naapuriin asti raikuu eikä astiastokaan ole mennyt vielä ikinä uusiksi. Meillä riitely on enemmänkin sellaista asemasotaa, jossa molemmat osapuolet mököttävät hiljaa poteroissaan eikä tilanne etene mihinkään. Lopulta jompikumpi heiluttelee nenäliinaa antautumisen merkiksi, molemmat kaivautuvat yläs poteroistaan ja kaikki on taas hyvin. Jos jompikumpi ottaa poikkeuksellisesti kovempia kierroksia, se olen yleensä minä. taidan olla meistä kahdesta se temperamenttisempi osapuoli ja joskus terävä kieleni heittää ilmoille aika ilkeistäkin kommentteja. Onneksi ( ja välillä myös valitettavasti) ne yleensä tuntuvat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä kun kaipaisin välillä vähän actionia!

Mutta entäs sitten, kun tuleekin se ensimmäinen ISO riita. Mitenkäs sitten suu pannaan? Vai tuleeko sellaista edes? Enpä usko, että me kehitetään mitään isoa verilöylyä, korkeintaan sellaista nyrkkeilymatsitasoa... En kylläkään ole kovin huolissani, sillä onhan tässä jo vuodesta 2005 toisiamme katseltu eikä vielä ole saatu aikaan mitään isompaa sotaa.

Minä en ainakaan koe, että pieni riitely olisi pahasta, ennemminkin päinvastoin! Parisuhde olisi mielestäni aika tylsä, jos koko ajan oltaisiin samaa mieltä kaikesta ja elämä sujuisi kotona kovin tasapaksusti. Mutta en minä kestäisi jatkuvaa draamaakaan. Tasapaino on mielestäni kaiken A ja O tässäkin asiassa. Mitäs mieltä te muut olette? Onko riitely parisuhteelle hyväksi vai pahaksi?


P.S. Meistä otetaan ehkä kihlakuvat, juttelin asiasta kuvaajamme kanssa!
P.P.S. Mökkituliaisina oli mustikoita yli 10 litraa, sieniä en löytänyt ihan niin paljoa, mutta niitäkin ehkä noin 5 litraa.

27.7.2012

Kesä ja mustikat

Alkaa ensimmäinen loman jälkeinen työviikko olla takana. Onneksi tulin takaisin töihin heinäkuussa, niin on ollut vielä todella rauhallista ja rentoa. Ensi viikolla Suomi alkaa sitten varmaankin palailla lomilta ja sähköposti ja puhelin kilahdella ahkerammin.

Kohtapuoliin startataan auton nokka kohti Anttolaa ja mennään viikonlopuksi mökille. Mökkireissun tavoitteena on kymmenen litraa mustikoita ja saman verran kantarelleja... Saas nähdä miten käy! Niitä on molempia nyt kuulemma aika reilusti siellä :).

Kantarelleja tulikin käytettyä aika reilusti jo kaverin häissä, joista postailin aiemmin täällä. Mustikat voisivat olla myös ihana juttu heinäkuun lopulla / elokuun alussa juhlittavissa häissä. Tässä teille viikonlopun iloksi hiukan mustikkainspiraatioita kuvien muodossa. Rentouttavaa weekendiä kaikille!


Kuva: instyle.com



Kuva inspiringbrides.blogspot.com


P.S. Kannattaa ehdottomasti vierailla tuolla Inspiring Brides -blogissa! Sieltä löytyy jos vaikka mitä inspiraatiokuvia. Inspiraatiota voi hakea väreistä, ilmapalloista, marjoista ja vaikka mistä. Sinne vaan selailemaan!

Häälahjayllätys!

Joskus on päivä, kun ei oikein blogisuoni syki ja ei meinaa millään inspiroitua kirjoittamaan yhtään mitään. Joskus taas on päivä, kun voisi kirjoittaa vaikka mitä! Tänään on yksi niistä päivistä...

Työkaverini meni naimisiin viime viikonloppuna ja lähti sitten nuorikkonsa kanssa honeymoonille heti kohta pian häiden jälkeen. Meillä on aivan mahtava työyhteisö ja koska ollaan niin tiivis porukka, meillä on tapana kerätä kolehti aina, kun siihen on vähänkin syytä. Nyt toki oli aika paljonkin syytä!

Tällä kertaa kolehdilla hankittiin pieni ylläri hääparille. Yksi työkaverini sai urkittua selville sen, minkä matkanjärjestäjän reissulle pari on lähdössä ja sitä kautta hoidettua hotelliin pullon kuohuvaa ja kimpun kauniita kukkia yllätykseksi kyyhkyläisille. Eilen sitten tuli kiittelyviesti kuvan kera, ilmeisesti olivat iloisesti yllättyneitä. Eivätpä ainakaan osanneet odottaa tällaista lahjaa!


Tällaiset kuvaterveiset saatiin



26.7.2012

Lilaa luomeen...

Tai ei nyt ehkä ihan lilaa... Korkeintaan jotain pehmeitä luumun sävyjä... Mutta siis, Sokoksen kauneuskuvastossa törmäsin meikkiin, joka olisi mielestäni aika ihana.


Kuva Sokoksen kauneuskuvastosta

Haluaisin jotain tuon tyylistä. Ainakin nyt tuntuu siltä... En halua liian tummaa meikkiä, sillä haluaisin lookin säilyvän kesäisen raikkaana. En kylläkään ole tarkemmin meikkijuttuja vielä pohtinut, mutta kun nyt törmäsin tähän kuvaan, päätin jakaa sen teidän kanssanne.

Yksi iso ongelma on se, että minulla on ihan superrasvoittuva iho. Siis aivan kamala. Tosin finnnejä ei oikeastaan ole (jotain hyvää sentään!) Olen kokeillut vaikka sun mitä, eikä mikään auta... Ehkä kosmetologikäynti kahden viikon välein tepsisi, mutta siihen ei ainakaan minun rahavarantoni riitä. Onneksi on olemassa kaikemaailman puuteripaperit ja muut, joihin voi hääpäivänä turvautua. Se on vaan niin tyhmää, kun aina kuvissakin mun naama kiiltää ihan älyttömästi ja varmasti erotun joukosta. Noh, enköhän morsiamena erotu kuvista muutenkin :).

Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Onko joku löytänyt ongelmaan jonkun tosi toimiva ratkaisun? Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

How wonderful life is now you're in the world

Tässäpä yksi erittäin erittäin kaunis biisi, joka voisi häissämekin soida.


Ellie Goulding, Your Song

It's a little bit funny, this feeling inside
I'm not one of those who can easily hide
I don't have much money,
but boy if I did
I'd buy a big house where we both could live

So excuse me forgetting, but these things I do
See I've forgotten if they're green or they're blue
Anyway the thing is what I really mean
Yours are the sweetest eyes I've ever seen

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple, but now that it's done
I hope you don't mind, I hope you don't mind
that I put down in words
How wonderful life is now you're in the world

If I was a sculptor, but then again no
Or a girl who makes potions in a traveling show
I know it's not much, but it's the best I can do
My gift is my song, and this one's for you

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple, but now that it's done
I hope you don't mind, I hope you don't mind
that I put down in words
How wonderful life is now you're in the world



25.7.2012

Tarviiko laihduttaa?

Jokainen morsianhan tahtoo hääpäivänään näyttää niin kovin hyvältä. Parhaalta ikinä! Useimmilla varmasti jonkinlainen laihdutus tai kiinteytys on kiikarissa ja niin myös minulla, pakko myöntää.

Syy ei todellakaan ole se, ettenkö kelpaisi sulholleni vaimoksi juuri tällaisen kuin olen, ehei. Syy on tyypillisen pinnallinen, eli se, että haluan vain yksinkertaisesti näyttää mahdollisimman hyvältä. Ja tämä siis erityisesti valokuvissa. Peilikuvaani olen ihan tyytyväinen, mutta kuvissa huomaan, että siellä täällä on ylimääräistä. Nauraessa näkyy kaksoisleuka, maha pursuilee istuessa ja käsivarretkin ovat paksut pötkylät... Huhhei, tosi isoja asioita, juupa juu. Mutta kun minä halua, että ei tarvitse sitten kuvia katsellessa irvistellä itselleen, vaan voi olla tyytväinen siihen, mitä näkee.

Hääpukukin on jo ostettu, senkään puolesta ei siis mitään superhätää ole. Mekossa on nyöritys, joten se antaa hiukan anteeksi molempiin suuntiin. Eli nou hätä! Mitään superdieettiä en ole ajatellut, mutta jos nyt muutama kilo... Tähän mennessä ilman sen suurempaa yritystä on karissut 3-4 kiloa pois, vielä toinen mokoma jos lähtisi talven mittaan, niin olisi hyvä. Mutta kieltäydyn ottamasta asiasta paineita!

Mikäköhän se juttu on, että kaikkien pitäisi olla 175 senttiä ja 50 kiloa? En minä ainakaan ole! Enkä aiokaan olla! (160-senttisestä varrestani ei 175 senttistä saa ainakaan sellaisilla kengillä, joilla minä osaan kävellä...) Kannustan kaikkia morsiamia olemaan tyytyväisiä itseensä ja nauttimaan elämästään ja häiden järjestämisestä ja kaikesta siihen liittyvästä hössötyksestä. Jos et kelpaisi sellaisena kuin olet, niin ei sinua varmaan olisi kosittu!


23.7.2012

Muistot talteen


Yksi ainakin minulle erittäin tärkeä juttu on se, että häistä jää muistoja ja että muistot talletetaan johonkin. Valokuvaajan valinta on tietysti aika oleellinen asia, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta olisihan sitä jotain sanojakin kiva saada talteen. Yksi hyvä vaihtoehto siihen on itse tehdyn kuvakirjan lisäksi esimerkiksi jonkinlainen hääkirja.

Meillä on Hääkirja - kirja kaikille, jotka sanovat tahdon. Siihen on kiva kerätä erilaisia muistoja meidän tarinasta ja meidän häistä. Kirjaa voisi kuvailla vaikka näin:

"Kaunis, lämminhenkinen, moderni ja hauska täyttää. Sellaisen täyttökirjan halusi kuvittaja ja suunnittelija Terese Öman luoda. Siihen hääpari voi kirjoittaa omista häistään. Hääkirja on hääparin oma tarina, ihana albumi, joka inspiroi hääparin kerrontaa. Kirja ulottuu ensi suudelmasta kihlauksen, vihkimisen, hääjuhlan, häämatkan ja muiden tärkeiden hetkien kautta tuleviin hääpäiviin saakka."


Kirjan sisältö on mielestäni aika hauska, tosin se ei ehkä ihan täydellisesti istu meidän häihimme rakenteeltaan, meillä kun tulee olemaan useampipäiväinen setti. Mutta toisaalta, mikäpä kirja istuisi... :)

Kirja alkaa luonnollisesti sillä, että ensimmäisellä aukeamalla on tilaa nimille ja kuville.

























Kivaa kirjassa on se, että sinne voi täytellä sellaisiakin asioita, joita ei ehkä muuten tulisi mieleen kirjata ylös, kuten sulhasen valinnat hääpäivälle tai se, miten ennen häitä tulee nukuttua. Rasti ruutuun vikkelästi häiden jälkeen, ettei sitten mummona tule huijattua lastenlapsia siitä, että jännitin niin kovasti, etten saanut nukuttua... Kuitenkin nukun kuin tukki, kun olen sen verran väsyksissä kaikesta ahertamisesta :)






Toinen kiva juttu on se, että hääpäiville on varattu runsaasti tilaa. Saas nyt sitten nähdä, että tuleeko niitä täytettyä vuosien mittaan... Tosin näissä kohdissa on aika vähän tilaa tekstille, mikä ehkä hiukan vaivaa kirjaa muuallakin. Mutta sehän on kiinni vain siitä, miten suurilla tai pienillä harakan varpailla sinne asioita riipustaa.




Ja kun häät on kyseessä, niin on tottakai myös ihanaa, että kirjaan voi laittaa muistiin sen, miten alttarille päädyttiin. Missä tavattiin? Mihin ihastuttiin? Millainen oli ensimmäinen yhteinen koti... Ja niin edelleen.


Kuvien ja muistojen lisäksi häistä jää tietysti ikuiseksi muistoksi sormukset ja niillekin on omistettu oma sivu kirjassa. Tämä on hauska etenkin, jos sormusten hankkimiseen liittyy jokin erityinen tarina. Ja liittyyhän siihen aina, kaipa jokainen tarina on tavallisuudessaankin erityinen :).

Ja itse hääjuhlalle on tietysti varattu tilaa, samoin kuin hääpäivälliselle erikseen. Meidän tapauksessä hääpäivällinen lienee siviilivihkimiseen liittyvä ja hääjuhla on sitten se kirkko plus juhlat. Eli kai tämä sittenkin toimii myös meillä! Kuvillekin on siellä täällä varattu paikkoja, jotta jotain kuvallistakin saa liimailtua sanojen tueksi. Kirja on myös kuvitettu melkoisen värikkäästi, kirjan värimaailma sopii kyllä meille, sillä opuksessa vilahtelee aika reilusti pinkkiä / fuksiaa, jota meidän häissämme tulee myös näkymään, luonnollisesti.






Myös muut oleelliset elementit löytyvät kirjasta, kuten häämatka, polttarit ja lahjat. Kullekin on varattu oma otsikkonsa ja otsikon alle hiukan tilaa tärkeimmille muistoille.














Kirjan lopussa on vielä vapaata tilaa muutaman sivun verran ja sinnehän voi keksiä vaikka mitä. Voi liimailla lisää kuvia tai kirjoitella pidempiä juttuja. Mielestäni voisi olla aika hauska myös pyytää esimerkiksi kaasoja ja bestmaneja riipustelemaan omia terveisiään viimeisille sivuille :). Löytyypä myös muovitasku, johon voi sujauttaa vaikkapa menukortin ja hääohjelman tai jotain muuta säästämisen arvoista.





Kokonaisuudessaan ihana, raikas, värikäs ja hyväntuulinen kirja. Miksi tällaiset täyttökirjat pitäisi olla varattuna vain lapsille, voihan sitä tosiaan kerätä kansien väliin muistot omasta parisuhteestaan aivan kuten lapsen ensiaskeleista ja ensimmäisistä sanoistakin :). Onpahan ainakin taas yksi tapa lisää tallentaa ne elämänsä parhaat hetket, sillä aika tuppaa haalistamaan muistoja vaikka miten yrittäisi niitä vaalia, eikös näin?



Timantit ovat ikuisia!




Ja toivottavasti myös avioliitto :).

Tänään palasin lomalta työpöydän ääreen. Onneksi ulkona on sateista ja ikävän harmaata, niin ei tunnu niin kamalalta! Ja töyssyistä laskua pehmensi myös jo lähes lempipaikka-statuksen saavuttanut La Torrefazione. Torren aamiaisen jälkeen ei voi olla huonolla tuulella eikä töihin paluukaan voi olla kovin kamalaa. Niin ja töihin palatessani sain myös uuden puhelimen! Olen siis siirtynyt nykyaikaan ja koitan saada nakkisormeni taipumaan kosketusnäyttöpuhelimen käyttöön... Täytynee siis treenata helliä otteita ja herkkiä hipaisuja. Tästä hyötynee myös tuo toinen puoliskoni...

Kävin viimeisellä lomaviikolla myös Tampereella ja se olikin kannattava reissu. Piipahdin Kultasepät Andreasenilla tsekkailemassa sormuksia. Vaikka olinkin jo löytänyt Kultajousesta aivan ihanan sormuksen, joka on kihlani kanssa samaa sarjaa ja istuu siis kihlan viereen täydellisesti, koin vielä suuremman sormusihastuksen... Kyseessähän on tietysti 2011 vuoden valloittavimmaksi sormukseksi äänestetty Tulppaani Passionale, jota voi ihailla täällä.

Passionalen hyvä puoli on se, että aikaisempi ihastukseni liikkuu melkein kolmen tonnin hintaluokassa ja tälle minun himoitsemalleni Tulppaani Passionalelle hintaa tulisi reilut 1800 euroa. Ja se on niiiiiin kaunis ja kimaltava ja ihana. Näitä sormuksia on kolmekivisenä ja viisikivisenä ja hinnat alkaen 830 euroa kivien määrästä, laadusta ja koosta riippuen.

Alustavasti jo juteltiin siitäkin, miten sormusta muokattaisiin, jotta se sopisi kihlasormukseni kanssa mahdollisimman hyvin yhteen. Tällä hetkellä olen aika varma, että tieni kulkee Tampereelle sormusostoksille sitten lähempänä häitä. I'm in looooove!



Kuvat: Häät.fi

15.7.2012

Hollywood-glamouria ja ruumiin ravintoa hääpäivänä!

Se oli sitten sellainen kesälomareissu! Rippijuhlat tuli juhlittua, Tuurin kyläkaupassa käytyä, Ähtärin eläimet nähtyä ja Jyväskylään ja Kuopioon tutustuttua. Viikko oli täynnä aurinkoa ja sadetta, hyvää ruokaa ja juomaa, museoita, sisävesiristeilyä, kalakukkoa, tornimaisemia, hotelliyöpymisiä ja mökkeilyä kesän ensimmäisine itse poimittuine kantarelleineen, mustikoineen ja ahomansikoineen sekä tietysti saunoineen, grilleineen, kesäkeittoineen ja savustettuine kaloineen. Ihanaa oli ja viikko hujahti ohi vauhdilla!

Starttina oli kuitenkin kaverin häät, joissa olin erään toisen neitosen kanssa vastuussa ruuista. Vieraita oli 138 ja lisäksi oli häissä töissä olevat ihmiset ja esiintyjät, joten ruokittavia taisi olla sitten kuitenkin jotain 160 henkeä. Ruokalistalla oli monenlaista alkaen saapuessa tarjottavista vartaista ja alkuruuan ohessa tarjottavista cocktail-paloista ja päättyen mielettömään kasaan sisäfilettä ja kantarelleja. Ensimäisessä kuvassa menu sekä juomalista niistä juomista, joita baarissa oli tarjolla (toivottavasti kuvasta saa jotain selvää). Lisäksi tässä aluksi muita ruokakuvia, sen jälkeen kuvia yleisestä fiiliksestä. Kuvissa näkyvien ruokien lisäksi vielä yöpalaakin oli, pizzaa ihka oikealla pizzauunilla tehtynä!


Juomalista ja menu


Coktail-paloja


Alkuruokana Brie-mansikka-salaattia


Sisäfile puhdistettiin, täytettiin tuorejuustolla ja yrteillä, käärittiin pekoniin,
ruskistettiin grillissä ja kypsennettiin loppuun uunissa.
Tarjoiltiin mm. taivaallisen kantarellikastikkeen kera.



Erikoisruokavalioitakin oli, tässä esimerkkejä.


Hirmuisesti kantarelleja!
Ja ruohosipulisilppua!

Baarissa vieraille tarjottiin tuoreita hedelmiä.


Eli yhteenvetona ruuasta:
- Vieraille tarjottiin aluksi pieniä vartaita grillistä, ettei pääse nälkä yllättämään kättelyjonossa.
- Alkuruokana oli mansikka-brie-salaattia ja sen ohessa neljää erilaista cocktailpalaa (Savuporo, kylmäsavulohi, aurajuustoendiivi, vuohenjuusto-viikuna)
- Pääruokana täytetty sisäfile, coleslaw, kantarellikastike ja uudet perunat. Erikoisruokavalioina täytetyt kalarullat ja grillattua parsaa tai kasvisvartaat. Ja lapsille oli tietysti oma menunsa.
- Hääkakun kanssa tarjottiin karkkia ja baarissa oli vielä tarjolla macaronseja ja hedelmiä.
- Yöpalana oli pizzaa.

Ruokaa siis riitti! Ja kokkien sydäntä lämmitti vuolaat kehut sekä hääparin että vieraiden suunnalta. Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan... Sillehän en näin pohjalaisena mitään voi :).

Häiden teema oli siis Hollywood-galmour, mikä näkyi monissa pienissä yksityiskohdissa, alla olevissa kuvissa niistä muutamia. Morsian oli todella kaunis ja kampausta sekä meikkiä myöten viimeisen päälle teeman mukainen. Niin upea ja niin glamour! Myös kakku oli uskomaton.



Alkumalja tarjottiin pyramidista.


Kattausta ja hääparin pöytä. Koristelussa oli käytetty mm. riikinkukon sulkia.


Baariin oli yhdistetty kasino-fiilistä ja vieraat pääsivät nauttimaan uhkapelien
tuomasta jännityksestä illasta aina yön pikkutunneille saakka.


Teeman mukaisia painotuotteita ja ah niin ihana glamour-morsian!


Lapsellista!


Punainen matto ja köysitolpat, Hollywood-henkeen tottakai!


Kaunis kaunis kaunis kakku!

Klassisen kaunis morsiuskimppu.


Lapset oli häissä huomioitu hyvin (parilla on itselläänkin pari ihanaa pientä). Perheen pienimmille oli oma menunsa, leikkiteltassa oli väriä ja leluja ja hoitotätejä, jotta vanhemmat saavat rauhassa juhlia. Oli myös tikkareita kasvavia puita ja muita herkullisia juttuja. Åikkuväki näytti todellakin viihtyvän!

Kaiken kaikkiaan ihana häät. Harmi vain, että itselläni aika kului keittiön puolella ja ruokien valmistuttua pitikin kääntää auton nokka kohti Kurikkaa. Uskon kuitenkin, että loppuillastakin vieraat viihtyivät bändin, ruletin, baarin ja kaiken muun viihdykkeen voimin. Upea pari, upeat häät! Ja kaikki oli toteutettu vapaaehtoisesti sulhasen kavereiden suosiollisella avustuksella. Ainoastaan kakku oli tilattu leipomosta. Ja täytyy kyllä sanoa, että ainakin allekirjoittanut oli aika rättipoikkiväsynyt, kun vihdoin pääsi nukkumaan puoli kahden aikaan yöllä ja takana oli pari yli 12-tuntista päivää kokkauksen ja muun touhun merkeissä. Lomaviikko tuli tarpeeseen!

Onnea vielä Aino ja Mika! Nämä kuvapaljastukset juhlista tarjoilen teille hääparin luvalla.

6.7.2012

Ja voittaja on...

Puhhuh. Tänään olen ollut aamuyhdeksästä saakka järjestämässä kaverini häitä ja kylläpä nyt on väsynyt olo ja jalkojakin särkee. Huomenna taas aamukympistä eteenpäin show jatkuu. Vieraita on muistaakseni 138 ja minä olen saanut juhliin chefin tittelin, eli ruuanlaittoa on ohjelmassa. Mutta pieni väsymys ei haittaa, kyllä häät ovat vaan aina niin ihania! Huomenna taas yksi rakastunut pari saa toisensa ja vieraat toivottavasti nauttivat niin tunnelmasta kuin tarjoilustakin (etenkin ruuasta!).

Sen verran voin kertoa, että hääkakku saapui jo tänään ja se on aivan mieletön! Lupaan postausta näistä Hollywood-glamour-häistä, kunhan ehdin. Huomenna myöhään illalla käännämmekin sitten tulevilta appivanhemmilta lainassa olevan Volvon nokan kohti Etelä-Pohjanmaata ja lähdemme Kurikkaan juhlistamaan pikkusiskon ja -veljen rippijuhlia. Kakkua ja juhlahumua luvassa siis sunnuntainakin! Ja siitä alkaakin sitten viikon mittainen Suomi-lomamme.

Ja ja sitten se päivän tärkein. Eli kuka voittikaan arvonnassa?

Osallistujien nimet raapustin karttateemaisille  muistilapuille (tottakai, olemmehan sulhon kanssa molemmat maanmittareita!) ja laput kasasin taiteltuina pöydälle.



Sulhanen toimi onnenmiehenä ja juhlallisesti nosti kasasta voittajan nimen. (Tähän kohtaan rummun pärinää!)


Ja onnetar suosi tällä kertaa, tättärää, Milouta! Onnea! Laitahan Milou sähköpostilla osoitteesi minulle  (hhpaanan@gmail.com), niin postitan palkinnon, kunhan pääsen lomalta takaisin kotiin.


Kiitokset kaikille osallistuneille!

4.7.2012

Tarina Sen Oikean löytymisestä

Kerronpa teille nyt tarinan Sen Oikean löytymisestä.



Olipa kerran eräs Hanna, joka eräänä aurinkoisena aamuna pääti lähteä kantakaupungista "maaseutumatkalle" Malmille ja viedä hajonneen ompelukoneensa korjattavaksi. Ompelukoneliikkeessä kuitenkin kerrottiin suru-uutinen, konetta ei nimittäin ollut järkeä korjata, vaan Hanna joutui jättämään koneen liikkeeseen ja sanomaan sille hyvästit. Onneksi kuitenkin henkilökunta oli ymmärtäväistä ja samalla käynnillä Hannalle löytyi oikein kiva uusi aivan tuliterä ompelukone.





Uuden ompelukoneen hankinnasta piristyneenä Hanna suuntasi tapaamaan yhtä kaasoistaan Helsingin keskustaan. Yhdessä he päätyivät siihen, että kunhan Hanna on hankkinut pikkusiskolleen rippilahjan, he menevät lounaalle La Torrefazioneen, josta saa aivan ihania salaatteja ja mielettömän hyviä erikoiskahveja. Lounaalla sitten pohdittiin, että miten kesäinen päivä kulutettaisiin ja päädyttiin siihen, että lähdetään spontaanille hääpukusovitukselle Seremoniaan.


Seremoniassa sattui olemaan ruuhkaton keskipäivä ja niinpä tytöt pääsivät tutkailemaan hääpukuvalikoimaa ja saatiinpa muutama puku sovitukseenkin saakka. Yksi puku oli Hannan päällä aivan ihastuttava ja hintakin puvussa oli kohdallaan. Mutta mitäs kun häät ovat vasta 2013 kesäkuussa, onko liian aikaista ostaa puku? Entä jos jossain odottaa vielä ihanampi luomus, joka istuu vielä paremmin? Tytöt järkeilivät, että eihän tässä auta muu kuin lähteä kiertelemään lisää liikkeitä. Aurinkoisena päivänä kierrettiin vielä Fleur d'Orange, Suomen Pukuvuokraamo, Boutique Sanja sekä VIP-juhlapuvut. MIssään näistä ei ollut yhtä ihanaa pukua, mutta pitäisikö vielä kuitenkin käydä katsastamassa myös Niinattaren valikoima toistamiseen?


Loppupäivä kuluikin pohtiessa tätä tilannetta ja miettiessä, että mikä olisi paras toimintatapa. Kaasoille laitettiin kuvia puvusta sähköpostilla ja hyväksyntä tuli kaikilta. Illalla vielä viimeisenä ennen nukahtamista Hanna päätti, että aamulla hän soittaa Niinattareen ja kysyy vapaata sovitusaikaa. Aamun tullen kävi ilmi, että kahdelta löytyisi aika, mikä oli aivan loistavaa! Kolmen tunnin pyykkitupaurakoinnin jälkeen Hanna otti sulhasen seurakseen ja suuntasi Niinattareen. Niinattaressa päälle päätyi vielä kuusi pukua, joista Victoria Janen pitsinen merenneitomallinenTiffany oli edelleen suosikki. Sitä kokeiltiin päälle pariinkin otteeseen ja siitä tykkäsi sekä Hanna että sulhanen. Mutta sitten matka jatkui vielä uudelleen Seremoniaan, jossa yksi puku odotti varattuna uutta sovitusta.




Matkan varrelta napattiin mukaan pari makutuomaria lisää ja suunnattiin Seremoniaan. Seremoniassa puku laitettiin vielä kerran päälle ja sitä tukailtiin ja pohdittiin. Puku oli hyvin kaunis, klassisen tyylikäs ja täydellisesti istuva, Hannakin näytti ainakin viisi kiloa hoikemmalta tässä ihanassa puvussa. Lopulta Hanna lausui ne maagiset sanat: "Tämä on minun pukuni!"



Sen pituinen se.


Ja nyt lopuksi paljastan teille, mikä puku on kyseessä (Minulla ei ole tarvetta salailla, koska sulhokin on puvun jo nähnyt. Mehän olemme jo kirkkoon mennessä naimisissa, joten ei siitä voi huonoa onnea tulla!). Minulla oli sittenkin varaa MAGGIEEN!!! Maggie Sotteron ihanan ihana Aubina. Puku on taftia ja se on ihanasti vedostettu edestä ja takaa ja sopii täydellisesti minun vartalolleni. Eikä ole pitsiä eikä tylliä ei. Ja ihanaa on myöskin se, että sain Maggieni naurettavan halvalla, hintaa puvulle tuli vain 642 euroa ja nyt puku roikkuu tuolla eteisessä ja odottelee, että viimeistään huhtikuussa tehdään tarvittavat muutokset. Niitä ei kyllä paljoa ole, katsotaan miten mitat muuttuvat :).








Nyt olen tosi tosi onnellinen ja minulla on tosi tosi ihana puku! Kiitos ex tempore -sovitteluseurasta kaaso E.S:lle ja henkisestä puhelintuesta myös muille kaasoille ja tietenkin myös sulholle!


P.S. Muistakaahan, että torstaina on viimeinen päivä osallistua arvontaan!