12.5.2012

Saa kutsun, ei saa kutsua, saa kutsun, ei saa kutsua...

Kuva: hanart.info
Meidän häihin on aikaa vielä hiukan yli vuosi, mutta juhlapaikka on jo varattu ja kirkkotoiveetkin on laitettu menemään. Näin ollen siis juhlapaikan kapasiteetti ja hintataso on tiedossa ja voi ruveta tarkemmin pohtimaan, että ketä kutsuttaisiin.

Monet ovat sitä mieltä, että juhlivat mielellään kaveripainotteisessa seurassa, eivätkä halua välttämättä kutsua kovinkaan paljoa sukulaisia, ainakaan, jos sukulaisten kutsuminen tuntuu jollain tavalla velvollisuudelta tai pakolta. Tämän ymmärrän erittäin hyvin, häiden järjestäminen on sen verran hinnakasta puuhaa, että moni haluaa miettiä tarkemmin, kenelle haluaa ruuat tarjota ja kenen kanssa haluaa juhlia.

Minun kohdallani tilanne on se, että sukulaisia on kiva tavata ja kutsun heitä häihin mielelläni, mutta valitettavasti sukua on sen verran paljon, että jotenkin on pakko rajata. Kysymys onkin siitä, että miten rajataan? Halutaanko jättää joitain sukulaisia kutsumatta ja kutsua enemmän kavereita? Vai halutaanko juhlia kavereiden kanssa enemmän jatkoilla...?

Meillä on siis tarkoitus, että juhla on kolmiosainen; siihen kuuluu liiton siunaus kirkossa, hääjuhla ravintolassa ja sitten vielä jatkot paikassa, johon saamme viedä omat juomat. Häävalssi (tai joku muu ensitanssi) tanssitaan vasta jatkoilla, samoin sinne säästetään kimput ja sukkanauhat. Kutsumme siis noin sata vierasta hääjuhlaan ja varmaankin melkein toiset sata jatkoille. Rajaus menee kutakuinkin niin, että juhla on sukulaispainotteinen ja hiukan formaalimpi, jatkoille kutsutaan sitten kavereita ja esimerkiksi serkut saavat kutsun jatkoille. Kutsuttavien piiri yksinkertaisesti on niin laaja, että jotenkin on pakko rajata. Ongelma siis on itse asiassa se, että ketä kutsutaan itse hääjuhlaan. Ongelmaahan ei oikeastaan olisi, jos sukulaisia olisi vähemmän (sulhasella on niitä melko vähän, minulla todella paljon), mutta pelkästään meidän molempien perheet ovat yhteensä yli 20 ihmistä...

Haluamme kuitenkin, että jatkoillekin kutsutut tuntevat itsensä osaksi juhlaamme, siksi tarjoamme heillekin kunnon ruuat ja menemme itse jatkoille hiukan ennen kuin muut tulevat hääjuhlasta. Näin saamme viettää hetken aikaa heidän kanssaan maljan nostamisen merkeissä ja tarkoitus olisi leikata toinen hääkakkukin, jotta nämäkään vieraat eivät jää paitsi häiden kohokohdista. Toki kaikille lähetetään ihka oikeat kutsut ja jokainen on tervetullut myös kirkkoon.

Meillä on siviilivihkiminen aiemmin samalla viikolla perhepiirissä, mys kaasot ja bestmanit kutsutaan mukaan. Siinä yhteydessä on tarkoitus viettää hääyö, joten sitten jatkoilla voimme juhlia kavereidne kanssa pikkutunneille saakka.

Mutta siis, tämän rönsyilevän tekstin lopputulemana on siis ongelma siitä, miten rajataan hääjuhlaan kutsuttavat ihmiset... Ja nimenomaan morsiamen sukulaiset... Hankalaa on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!